Kaksplus.fi

torstai 23. lokakuuta 2014

Haloo? Onko siellä ketään?

Jes jes jes! Alan olla taas oma itseni. Se hormonihirviö on väistynyt (ehkäpä vihdoinkin) energisemmän ja kaikin puolin tyytyväisemmän, itsestäni paremman version tieltä.  No, mutta oireiden lieventyminen ja oksentelun loppuminen on tietty tän hermoheikon odottajan mielestä sittenkin kamalaa. Vieläkö oon raskaana, kun on niinkin hyvä olo? Taas se järkevä terveydenhoitaja minussa toteaa, että pitäisi olla huoletta. Oireiden lieventyminen on täysin sataprosenttisen normaalia. Kuitenkin se huolestunut äidin alku pohtii "mitä jos" kysymyksiä ja niihin miljoona erilaista huonoa vastausta.

Sain siis hyvän perustelun itselleni kaivautua nettikauppojen maailmaan ja tilasin Angelsounds kotidopplerin. Hyvin kuuluu! Syvä huokaus, kaikki hyvin! Tuntuu paljon konkreettisemmalta taas tuo pieni, kun voi kuunnella sydänääniä ja silitellä massua.

Suosittelen kaikille huolehtijoille!

Kävin muuten tänään ystävällä tutkimassa (ja hamstraamassa) pieniä vaatteita. Kiitokset siitä Nannalle! <3 Palataan pikkuvaatteisiin toisessa postauksessa. :)



Matu & Pikku 13+1

torstai 16. lokakuuta 2014

Se hetki kun rakastuu

Elämäni ihanin hetki oli tänään.

Pienet kädet, jotka ojentelivat ylös ja alas viuhaan. Käsissä viisi pientä sormea. Kaksi nopeaa jalkaa, jotka heiluivat kuin sammakon poikasella. Pienen pienet jalkapohjat ja kymmenen varvasta. Suloinen nöpönenä.

Sillä hetkellä kun pieni ilmestyi näytölle minä rakastuin. Maailmassa ei ole mitään tärkeämpää tai rakkaampaa.

 


Tuo on se äidin ja isin kulta. Juuri tähän perheeseen tarkoitettu, juuri täydellinen.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Neuvolan lääkärivisiitti

Tänään oli neuvolassa eka lääkärillä käynti. Terveydenhoitaja otti kaikki perusjutut; verenpaineen, hemoglobiinin ja painon. Verenpaine oli samalla tasolla kuin viimeksi, hyvä siis edelleen. Hemoglobiini oli noussut jonkin verran (onpa outoa, luulis laskevan), vaikka oonkin syönyt raskausvitamiineja koko raskauden ajan ja hieman raskautta ennenkin. Hyvä näin!

Paino...niin noh, sehän on noussut juuri sen verran kun olis syönyt kahden edestä. Vetoan syvästi suklaan himoon, jolle en ole mahtanut mitään. Se on se vauva ollut joka on nostanut suklaan suuhun. Enhän mä ite vika ole, ei naisissa ylipäätään taida vikoja ollakaan, ainakaan minussa! No nyt kun pahimmasta pahoinvoinnista on päästy (hurraa!), niin varmaan voi jo alkaa topuuttelemaan sen vauvan himoja.

Lääkäri kyseli ja kertoili juttuja ja sitten kuunneltiin ne ihanat sydänäänet! 160 vauhtia meni pienen syke. Muutoinkin kaikki oli hyvin ja normaalisti. Torstaina on seulaultra, jolloin pääsee vihdoin taas näkemään kuvamateriaalia!

Torstaihin siis!

                                             (Vau.fi)

maanantai 13. lokakuuta 2014

Vauvan vaatteita ja vouhotusta

Jaiks! Huomenna on jo toka neuvola. Eka lääkärineuvola tosin! Voi kun jännittää... Viime yönä kelasin kaikki mahdolliset kauhuskenaariot mielessäni läpi. Kuinka kamalaa olisi jos lääkäri toteaisi minun kanniskelleen kuollutta alkiota kuukauden päivät. Toivottavasti kaikki on hyvin! <3

Oireet pitävät edelleen pintansa. Ehkä se on merkki hyvin jatkuneesta raskaudesta... Pahaolo ei ole enää samanlaista kun ihan ekoina viikkoina. Siihen on jo tottunut. Oksentamaan täytyy vielä joka päivä mennä, mutta sekin on jo ihan siedettävää. Vähän semmosta hälläväliä oksentamista.

Noh, mutta huomenna toivottavasti selviää lisää ja voi taas saada jonkinlaisen mielenrauhan. Ensimmäisen ultran antama mielenrauha ei kanna enää näin pitkälle.

Tänään iski joku pesänrakennusvietti. Järjestelin vauvan vaatteet sängyn alta vaatehuoneeseen. Pikkuvaatteita onkin jo aika paljon, vaikka viikkoja onkin vasta 11+4. Hups. Vauvakuumeiselle on vaan todella vaikeeta ohittaa vauvanvaateosastot ostamassa mitään. <3


Lupaan, että hulluus iskee pahiten siinä vaiheessa kun saadaan tietää tuleeko meille pikku Matu vai pikku T.

Vaatteet on nyt vähän helpommin hypisteltävissä. Siirtynevät taas kun saadaan joku lipasto niille. 

Palataan tunnelmiin neuvolan jälkeen :) 

tiistai 7. lokakuuta 2014

Oh dear god

Ollaan kotiuduttu takaisin Suomeen! Käytiin vähän siellä sun täällä auto kun oli koko viikoksi vuokrattuna. Matka oli ihana, joskin täynnä oksennusta ja hormonihulluutta..

Jäätelö oli yks ihan lempparijuttu Italiassa. Kookosjäätelöllä vois melkein elää. Oi nam! 


Cappucino oli törkeen hyvää

Yhtenä aamuna sain kokea jotain tosi hämmentävää: raivon, itkun ja naurun kaikki viiden minuutin sisään. Olin aluksi tajuttoman vihainen ja kiukkuinen kun en ollut saanut aamupalaa ja oli huono olo. Sitten totesin miehelle ääneen etten halua olla koko ajan vain huonolla päällä, siitäkös itku alkoi. Itkettyäni hetken alkoi nauru, koska tilanne oli niin huvittava. Siinä sitten itkin ja nauroin samaan aikaan. Mies oli kovin hämillään ja sanoi, ettei tiedä itkenkö vai nauranko. En tiennyt minäkään.

Tuntuu, että olen ihan eri ihminen. Jatkuvasti kiroilemassa ja pinna kireällä. Odotan kovasti sitä raskauden hehkua... Missä se luuraa? Olo on turvonnut, jatkuvasti pissattaa ja nälättää, ei kuitenkaan tee oikein mieli syödä mitään, vatsaa vihloo, selkää särkee ja välillä vihlaisee niin kovaa, että toinen jalka lähtee alta, itkettää, suututtaa, kiukuttaa, väsyttää, oksettaa ja saa oksentaakin, ällöttää, öklöttää, tukka on rasvainen, naama kuin teini-iässä ja tällä hetkellä vain roskaruoka maistuu. Että voi tsiisus sanonpa vaan! No ei vaan, kyllä mä ihan mielelläni raskaana silti olen, enkä tätä millään pois vaihtaisi. Rakkauden määrä on ääretön. Vois vaan jo helpottaa, alkaa jo kyllästyttämään oksennuksen maku suussa. Voisin vaihtaa sen jo liitoskipuihin, unettomuuteen ja tukalaan isoon vatsaan. 


Mun lemppariateria Italiasta heh


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Ciao!

Lähdettiin miehen ja muutaman ystävän (ja yhden vauvan) kanssa Italian Toscanaan. Asuntomme on pienessä kalastajakylässä nimeltä Castiglione della pescaia. Tosi ihana paikka ja aivan älyttömän kaunista!

Lentokoneessa kaadoin miehen kahvit päälleni. Kun lähdin vaihtamaan housuja vessaan (onneksi tajusin ottaa vaihtohousut käsimatkatavaroihin) lentoemäntä pyysi auttamaan tajuttomaksi menneen miehen kanssa, kun siihen satuin paikalle. Oli kolmen tunnin lennoksi aika tapahtumarikasta.. Katastrofaaliselle tyylilleni varsin ominaista!

Ruoka on täällä varmasti hyvää. Siitä mulla ei vaan hirveästi ole kokemusta. Pahoinvointi ja oksentelu on sitä luokkaa, ettei oikein tee mieli syödä. Raskauden hittituotteet on tällä hetkellä kylmä cocis, sipsit ja jäätelö! Viinitkin epäilemättä maistuu täällä ihanalta. Oon haistellut niitä ja miehen oluita ihan fiilistelläkseni vaan. Näytän varmaan hullulta ulkopuolisten silmiin. Täytyy ostaa viiniä matkalaukullinen kotiin.

Italialaiset vessanpöntöt on tullu hyvin tutuksi. Ne on kivan matalia, jos nyt jotain positiivista niistä voi keksiä.. Ei tarvitse heilua kummallisesti pöntön päällä kun oksennus lentää. Hurraa!

Vaikka raskaus nyt menoa ehkä vähän hidastaa, niin en vaihtaisi tätä mihinkään! Kyllä mä täällä Italiassa mielummin voin huonosti kuin kotona. Pikkusen ihanampaa oksentelua. Ja nää vaatteet.. Ne on niin pirun halpoja Suomeen verrattuna. Ja kengät ja laukut ja jäätelö ja ja ja...

Tässä vielä muutama kuva Castiglione della pescaiasta. Suurin osa kuvista on kamerassa. Niitä lisää sitten kun tullaan takas Suomeen.

Nyt ostoksille, ciao!




Matu & Pikku 9+6