Kaksplus.fi

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Vieläkin yhtenä kappaleena 39+5

Tämä päivä on mennyt uutta asuntoa maalaillessa ja siivotessa. Nyt illalla tuli kohtalaisen ikäviä polttoja selkään, mutta edelleen olo helpottaa panadolilla ja levolla. Huomenna olisi tarkoitus sitten aloittaa muutto kunnolla ja asettua kodiksi uuteen asuntoon. Toivon kovasti ettei synnytys nyt ala ainakaan tänä yönä koska haluisin olla muutossa mukana. Muuton jälkeen kyllä saisi sitten tulla! 

En nyt sen suurempia ihmeellisyyksiä päivitä blogiin huomenna tai ylihuomenna kun tässä muuton kanssa on niin paljon puuhaa! Lupaan kuitenkin tulla heittämään tänne lauseen tai pari jos synnytys alkaa. ;)

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Hyvää syntymäpäivää äiti 50v!

Minun äitini on rakastava ja empaattinen.
Hän on luova ja rohkea.
Hän on sellainen äiti, jolle perhe tulee aina ykkösenä. 
Hän huolehtii, mutta on myös huoleton.
Hän on sydämellinen ja kärsivällinen.
Hän on aina läsnä eikä koskaan ole kohtuuton.
Hän opetti minulle, että vahingoista ei saa suuttua.
Hän opetti myös, että asioilla on aina tapana järjestyä.
Hän on antanut minulle hienot elämän arvot ja luottamuksen itseeni.
Hän on minulle esimerkki ja roolimalli. 
Hän on ainutlaatuinen.




Hyvää syntymäpäivää äiti ikinuori 50v! 

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Pitäisikö sitä sairaalakassiakin jo miettiä...

Toinen kolmannes meni ihan huomaamatta ja nyt ollaan jo todella lähellä h-hetkeä (39+2). Jotenkin tuntuu niin epätodelliselta, että ihan pian meidän pieni mies on täällä! Enpä ole osannut ottaa vielä aikaisemmin stressiä sairaalakassin pakkauksesta. Nyt kun la on muutaman hassun päivän päässä täytyi sekin aikuisten oikeasti hoitaa pois alta vaikka kuinka epätodelliselta tuntuu...



Sairaalakassiin on nyt siis pakattu:
  • Vauvan kotiutumisvaatteet ja tutti
  • Kamera
  • Kännykän ja kameran laturit
  • Oma shampoo, hoitoaine, kuivashampoo + deodorantti
  • Hiusharja 
  • Huulirasva (olen kuullut, että tätä siellä monesti kaipaa)
  • Meikkipussi (tuskin mä mitään sen kummemmin meikkailen, mutta otanpa nyt silti)
  • Pari proteiinipatukkaa miehelle
  • Suklaapatukka mulle, hehe
  • Hampiharja ja -tahna
  • Aino tossut (miehelle reinonsa)
  • Alushousut x 2 (ne verkkohousut on kuulemma mukavia myös..)
  • Sukat x 2
  • Toppi
  • Imetysliivit + liivinsuojat
Kotiin ajattelin lähteä samoissa vaatteissa missä sairaalaan menenkin, eli varmaan lökäreissä. Jos jotain nyt tarvitsee tuodaa saa mies kipaista hakemaan. Kaukalona meillä on Maxi-Cosin leopardikuovioinen CabrioFix. Mukaan lähtee myös mun äidin tekemä söpö peitto.

Onkos jotain tärkeää tai tarpeelliseksi huomattua unohtunut? 

Pyörähdin tänään ajan kuluksi lastenvaatekirppiksellä. Ostin pienen Adidaksen pipon pojalle. Muuten sain hyvin hillittyä itseni. ;) Päiväunet on taas tänään nukuttu kun olo on edelleen niin vetämätön. Nyt pitäisi jaksaa jatkaa tuota pakkaamisen urakkaa. Tällä hetkellä ei ole mitään synnytykseen viittaavia merkkejä, mitä nyt vähän selkää jomottelee. Meneeköhän tämä yliaikaiseksi...

P.s Viimeksi neuvolassa kaikki arvot ok ja pissanäyte puhdas. Jes!

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kuulumisia 38+6

Täältä nyt vain ihan pikapäivitys. Väsyttää vietävästi ja oli taas oikea urakka saada napa siirrettyä tähän tietokoneen eteen. Huomenna laskettuun on enää jäljellä viikko. Voi hurja, kohta se meidän pikku prinssi on täällä. Jännittää milloin tämä poika nyt päättää syntyä. Kunhan ei ihan kesken muuton, niin olisi hyvä. Olethan kiltti poika ja synnyt vasta kun isi (ja komppania) on saanut muuttolaatikot kannettua uuteen kotiin?

Vointi on alku- ja keskiraskauteen verrattuna oikeastaan aika hyvä. Supistuksia tulee, mutta ne rauhoittuu toistaiseksi kuumalla suihkulla. Närästyskin on helpottanut kun poika on asettunut vähän alemmas yksiössään. (Juuri kun ostin 100 tabletin pakkauksen Rennietä, kivat!) Vähän sellainen olo, että ei tämä vauva synny ikinä... 

Tänään neuvolassa proteiinit oli yhdellä plussalla. Verenpaine 140/80 eli hieman koholla (alimmillaan on ollut jotain 120/69 luokkaa). Päänsärkyä ja turvotusta on, mutta niin on ollut jo todella kauan. Neuvolan terveydenhoitaja haluaa nähdä taas ylihuomenna, jotta voidaan katsoa näyttääkö tilanne edelleen samalta. 

Raskausmyrkytystä ei kyllä tänne tarvittaisi! Muuton kanssa on vielä niin paljon tekemistä. Pakkailut on ihan kesken eikä muuttoon ole enää kuin 5 päivää. No kävi miten kävi, eipä musta mitään kantamisapua muutossa ole kuitenkaan. Kyllähän tuo mies ja tukijoukot saa sen muuton hoidettua ilman muakin jos tässä nyt kävis jotain yllättävää. Toivottavasti torstaina pissanäyte on puhdas ja verenpaine ei ole lähtenyt nousuun. 

Palaan taas kirjoittelemaan vähän paremmalla ajalla. Mulla on luonnoksissa ollut jo pitkän aikaa kirjoitus sairaalakassista, vaan emmä ole koko kassiakaan vielä pakannut. Olisi ehkä korkea aika... Lähtö kun voi tulla jo vaikka ensi yönä. Hui!

torstai 16. huhtikuuta 2015

Matun päivärytmi

Muhun on iskenyt aivan järjetön saamattomuus ja väsymys sen aikaisemman siivoushulluuden tilalle. Ehkä tämä on kehon tapa valmistaa synnytykseen? Kerään voimia suureen koitokseen! Ei oikeastaan hirveästi huvita lähteä mihinkään tai olla ollenkaan sosiaalinen. Tekis mieli vaan pesiytyä sänkyyn koko päiväksi ja odottaa synnytyksen alkamista. Musta on tullut kovan luokan laiskiainen.

Ei mun jokainen päivä kuitenkaan ole ihan näin tylsä kuin tämä päivä ja kyllä mä pääsääntöisesti syön myös vähän paremmin mitä tänään on tullut syötyä. Jatkuva närästys ei vaan houkuttele syömään.

12:05 Herään Alman haukkumiseen. Alma ilmoittaa naapurin huutavalle miehelle, että voisi pitää vähän pienempää ääntä. Luojan kiitos päästään kohta muuttamaan. Tämä alkoon taipuva naapuri on kova laukomaan mielipiteitään puhelimessa. Juonitaan T:n kanssa sängyssä kypsän aikuismaisesti jäyniä mitä voisi naapurin pään menoksi toteuttaa.

12:30 Nousen keittämään kahvia. Aamupalaksi pari leipää, AB-jogurttia ja mysliä. Almalle jauhelihaa ja nappuloita kuppiin. Sitten lähden Alman kanssa ulos.

13:15 Suihkuun! Olisi tarkoitus tänään nähdä ystävä leffan merkeissä, joten täytyy yrittää laittaa naamaa vähän pirteämmän näköiseksi. Mitä ihmeitä aurinkopuuteri saakaan aikaan!

13:45 Katsotaan miehen kanssa Breaking Badia Netflixistä. Tunnen kuinka sohva imaisee taas mut eikä jaksaisi liikauttaa evääkään. Käyn oksentamassa kun närästää niin kamalasti. Yök, maistuu kamalalle suussa. Nappaan herkkukaapista pari palaa suklaata.

15:50 Vastaanotan huonon ystävän tittelin (omassa mielessäni) kun näppäilen ystävälle viestin... "Haittaako jos nähtäisiinkin joku toinen päivä?". Ei kuulemma onneksi haittaa vaikkei tänään nähtäisi. Väsyttää ja on niin huono olo, äh.

16:00 Menen päiväunille. Väsyttää niin vietävästi. Johan tässä tuli neljä tuntia oltua hereillä...

18:05 Herään unilta. Vauva alkaa potkimaan mahassa. Mietin josko vauvakin nukkui päiväunet äsken.

18:30 Edelleen sängyssä. Peiton alla on niin ihanan lämmin. Lähetän typerän kuvan mun naamasta miehelle töihin. Hölmöilenköhän aina näin? Pohdin olenko mäkin lapsen silmissä joskus tosi nolo? Tuntuu tosi vaikealta ajatukselta. Mähän oon niin hauska!

18:40 Kyllä nyt varmaan täytyy nousta. Pitäisi laittaa ruokaa, ei jaksaisi. Lämmitän valmista kasvissosekeittoa. Ihmettelen sen outoa koostumusta ja huomaan, että se on mennyt puoli vuotta sitten vanhaksi. Hohhoijaa. Syön muroja ja banaanin. Närästää! Närästyslääkkeestä ei ole mitään iloa.

19:00 Pakkaan pari laatikkoa muuttokuormaan ja siivoan keittiötä.

19:20 Alma saa ruokansa ja lähdetään ulos. Kävellessä supistaa. Ei haittaa!

19:40 Tullaan takaisin ja majoitutaan Alman kanssa sohvalle. Syön nuudeleita. Katson telkkaria sivusilmällä ja lakkaan kynnet. Kirjoittelen tätä postausta.

21:00 Temptation island alkaa. Se täytyy katsoa. Kun omassa elämässä ei ole draamaa, niin täytyyhän sitä jostain saada. ;)


Nukkumaan meen varmaan joskus puolen yön jälkeen. Ollaan miehen kanssa ihan iltaihmisiä, joten tässä menee vielä muutama tunti hereillä kun se vaan tulee töistä. Olipas todella tuottelias päivä mulla tänään. ;) Josko huomenna sais vähän enemmän tehtyä?


keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

38+0 ja olot


Huhhuijaa. "Mihin tämä aika oikein katosi?" ihmettelen kun mummo kiikkutuolissa. Mies toistelee toivomustaan siitä, että vauva syntyisi jo. Niin vaivainen oon tällä hetkellä, ettei sitä ole varmaan kiva seurata vierestä. Raskauden vaivoja on riittänyt, mutta nyt kun kävelykyky alkaa olemaan iltaisin yhtä ketterää kun naapurin mummolla niin sitä oikeasti riemuitsee ettei tässä ole kauaa jäljellä.

Vastahan äsken pohdin vessan lamppua vasten onko siinä testissä oikeasti kaksi viivaa. Yhtäkkiä meidän pieni sankari on täysiaikainen ja laskettuun aikaan enää 2 viikkoa! 2 lyhyttä viikkoa, jotka menevät pahvilaatikkovuoria pakkaillessa ja muuttohommissa. Monet ovat sanoneet, että raskauden viimeiset viikot matelee ja päivät on pitkiä vauvaa odottaessa. Luulen, että mulla ei tule samaa ongelmaa olemaan kun täällä kotona on niin paljon tekemistä nyt muuton kanssa. Ihan hyvä niin. :)

Joka ilta menen nukkumaan levottomana odottaen sitä, että lapsivesi menisi yöllä ja vihdoin se lähtö sairaalaan tulisi. Viimeisen viikon aikana on ollut selkäsärkyä, polttelua ja niitä supistuksiakin toisinaan. Ei vaan vielä mitään sellaista millä voisi lähteä synnyttämään. Kamalimmat vaivat tällä hetkellä on hirveä närästys, joka iltaisin johtaa aina oksentamiseen ja järkyttävät liitoskivut. Iltaisin lantion liitokset on niin kipeät, että jalkoja ei tee mieli liikuttaa ollenkaan. Se vihlonta on nimittäin niin törkeää. Lisäksi oon aivan käsittämättömän väsynyt koko ajan. Pirteys ja energia mikä keskiraskaudessa vallitsi hetken aikaa tuntuu olevan tipotiessään. Voisin nukkua ja makoilla jatkuvasti. 

Vaivoista huolimatta olo on kohtalaisen rauhallinen. Mitä nyt tuo muutto tuo vähän jännitystä lisää näihin vikoihin viikkoihin. Jännitetään kumpi tapahtuu ensin: synnytys vai muutto? 

P.s Olin muuten tänään jalkahoidossa. Se oli iiiihanaaa!! Just sitä nämä turvonneet kintut kaipas :)

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Uusi asunto

Kannatti olla asunnonhaun kanssa kärsivällinen. Nimittäin löydettiin vihdoin asunto, joka täytti kaikki toivomamme kriteerit! Listasin kriteerit aikaisemmin tässä. Kaiken huippuna asunnon vuokra on pikkusen halvempi mitä nykyisen kaksion on. Tuli nyt vaan aika lyhyellä varoitusajalla tämä muutto. Toisaalta onpa ainakin tekemistä nämä kuumottelevat viimeiset viikot kun pitää pakata.

Jännittää kyllä aikalailla miten näppärästi tää muutto tulee menemään. Saadaan uuden asunnon avaimet 27.4 jolloin siellä olis tarkoitus aloittaa siivoilu ja maalata pari seinää. Pojan la on 29.4 ja vanhan asunnon avaimet pitäisi luovuttaa 1.5 (pitää vielä soitella josko ne voisi luovuttaa vasta vapun jälkeen). Nyt oon alkanut toivomaan, että poika syntyisi vasta lasketun jälkeen. Se olisi kaikkein helpointa. Onneksi meillä on hyvin muuttoapua, ettei olla ihan keskenään tämän kanssa ja onhan tuossa useampi päivä aikaa muuttaa! :)


Asunto on 63,5 neliön kokoinen kompakti kolmio Espoossa lähellä rantaa ja kauppakeskusta. Talossa on hissi sekä vaunuvarasto, joten lastenvaunujen kanssa pelaaminen onnistuu nyt paljon helpommin. Sisäpihalla on kiva leikkipaikka ja grillikatos. Vaikutti oikein lapsiystävälliseltä taloyhtiöltä. :) 

Lisäksi kiva lisä on alakerrassa oleva taloyhtiön kuntosali. Kuntosali ei ole mikään iso, mutta voin kuvitella aloittavani siellä liikkumisen hissunkissun sitten pojan syntymän jälkeen. Ei ainakaan jää salille lähteminen välimatkasta kiinni -hissillä alakertaan vain. Hyvä vaihtoehto tällaiselle laiskimukselle! ;) 

Asunnossa tulee siis olemaan oma huone pojalle ja sitten meidän makkari. Pienemmän makuuhuoneen seinä olikin jo kivasti maalattu vaaleansinisellä. Sinne on hyvä sisustaa valtakunta meidän prinssille. Isomman makuuhuoneen yksi seinä on vaaleanharmaa. Varmaan jää sellaiseksi, näytti hyvältä! Kaikki lattiat on laminaattia.

Nykyisen asunnon keittiöhän on erillinen huone. Koen sen todella epäkäytännölliseksi meille. Senpä takia toivottiin, että uudessa asunnossa keittiö olisi yhdistettynä olohuoneeseen. Näinpä uudessa asunnossa nyt sitten onkin! Uuden asunnon keittiön kaapit on valkoiset ja suoraan 90-luvulta. En tykkää niistä mitenkään järjettömästi, mutta ne on kuitenkin huomattava parannus nykyisen keittiön kaappeihin verrattuna. Ajattelin, että voisin kokeilla tehdä semmosen pienen DIY-projektin ja päällystää ainakin keittiön tasot dc-fix muovilla. 

Uuden asunnon kriteerinä oli myös isompi vessa. Uusi vessa on varmaan kolme kertaa isompi mitä nykyinen koirankoppivessa on. Vessa on juuri rempattu. Siellä on kivat tummanharmaat isot kaakelit. Adios 70-luvun myrkynvihreille kaakeleille ja kylpyammeelle! Mikä parasta, uudessa asunnossa on oma sauna! I-ha-naa.

Kaiken tämän ihanuuden lisäksi uuden asunnon parveke on lasitettu. Nykyinen parveke ei ole ja se on alkanut ottaa päähän. Nyt syksyn ja talven jäljiltä parveke on täynnä lehtiä ja kaiken maailman mutua. Lasitettu parveke kun vaan pysyy niin paljon siistimpänä.

Innolla suunnittelen jo sisustamista. Täytyy vaan hoitaa kaikki taas pienellä budjetilla ja koluta kirpputorit. Raha kun ei meillä kasva puussa. Palataan asunnon esittelyyn lisää sitten kun päästään muuttohommiin! :)

torstai 9. huhtikuuta 2015

The Liebster award haaste #3

Pikapäivitys elämään: vauvan täysiaikaisuus saavutettu (37+1), löydettiin uusi asunto (kirjoittelen siitä huomenna) ja aamulla tuli kunnon selässä polttavia supistuksia muutaman verran. Saisi vielä hetken pysyä kuitenkin vauva aloillaan, että kerkeän pakkailla muuttoa varten. No mutta huomiseen! 

Sitten taas näitä kysymyksiä... Tällä kertaa Jasminin kysymykset mother-in-love blogista. Kiitos! :) 





1. Miksi aloitit bloggaamaan?

Aloitin kirjoittelemaan lähinnä itselleni muistiin näitä odotusajan tunteita ja mietteitä. Huomasin siinä samalla, että kirjoittaminen onkin oikeastaan tosi kivaa. Blogin pitämisestä tuli ihan huomaamatta tärkeä harrastus ja vertaistuen paikka. Nyt kirjoittamiseen rohkaisee ja innostaa kaikki ihana palaute ja vertaistuki mitä oon lukijoilta saanut!

2. Lempipaikkasi kotona?

Ehdottomasti sänky.

3. Lempiasusi?

Kotona ollessa pukeudun säädyttömästi minishortseihin ja toppiin. Nyt mukavinta on vaatteet jotka ei purista ja paina mistään. 

4. Mikä on suurin unelmasi?

Suurin unelma mulle elämässä on aina ollut äitiys!

5. Minkä nimen haluisit itsellesi, jos saisit valita?

Tykkään nimestäni jo, joten en sitä ehdoin tahdoin vaihtaisi, mutta jos nyt täytyisi niin varmaan joku samantyylinen. Matilda?

6. Minkä valitsisit näistä:ripsenpidennykset, hiustenpidennysten tai geelikynnet?

Ripsienpidennykset mulla on jo muutamaan kertaan ollut ja joka kerta vannonut etten niitä uudestaan ota. Ne ei vaan sovi mulle ollenkaan, silmät tulee kipeäksi tai tulehtuu, enkä jaksa huoltaa niitä. Hiustenpidennyksiä tuskin jaksaisin pitää hyvänä ja hoitaa kun tässä omassakin tukassa on tarpeeksi mulle. Vastaan siis geelikynnet! Niillä on kiva rapsutella kakkaa vaippapyllyltä. ;)

7. Kuka on suosikki näyttelijäsi?

Lemppari on Channing Tatum, mutta sekään ei ole lemppari niiden näyttelijän taitojen takia, if you know what i mean ;)

8. Mikä tv-ohjelmasi on sellainen, jonka sinun on pakko nähdä ja jos missaat sen sinun pitää mennä katsomaan se netistä?

The walking dead! Netflixistä katson Breaking badia, Better call Saulia ja Orange is the new blackiä.

9. Mikä on sinun toinen nimesi?

Elisabeth

10. Positiivisin asia sinusta.

Oon aika iloinen tyyppi.

11. Negatiivisin asia sinusta.

Kiukustun tosi helposti väsyneenä.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Vauva(ko?) vei vartaloni

Raskaus muuttaa kehoa, sehän on selvä. Jokaisella tietysti vähän yksilöllisesti. Sanovat, että omilla valinnoilla raskauden aikana on myös vaikutuksensa esimerkiksi painon nousuun. 

Mä valitsin sen helpon tien; olen antautunut herkuttelulle ja himoilleni täysin. Ihan ensimmäisinä viikkoina ruokailu oli mitä oli. Ei tehnyt mieli yhtään mitään ja käytännössä elin mehulla, paahtoleivällä ja vauvan ruoalla. Kun kaikista kamalimmasta pahoinvoinnista päästiin himoitsin ranskalaisia, sipsiä ja cocista. Ah, kaikki suolainen oli ihanaa! Italian matkalla etsittiin koirien ja kissojen kanssa mulle toasteja ja ranskalaisia. 

Nyt muhun on iskenyt paha sokerihiiri. Joka päivä maistuisi makea. Muistatteko kun vähän aikaa sitten kirjoitin baby shower -postauksessa laittavani jäljelle jääneet herkut pakkaseen vierasvaraksi? No pakkaseen ei jäänyt mitään, ne on syöty jo. Ei siinä mennyt kuin viikko, että varmaan kakskymmentä mokkapalaa katosi parempiin suihin ihan huomaamatta. Hups! 

Voin siis katsoa peiliin ja osoittaa sormella itseäni kun ihmettelen vaa'an lukemaa. Painoa on nyt kertynyt 15,5 kg (36+6), muttei se oikeastaan enää liikauta mua. Onhan se painonnousu raskauden aikana muutenkin melkeinpä vaadittavaa. Kyllä mä sitten tiputan ne kilot kun hyvä aika siihen koittaa. Vähemmällä painon nousulla olisin varmasti päässyt jos olisin jättänyt kaiken maailman mokkapalat  ja herkut syömättä, mutta menköön samaan konkurssiin. Ilman herkkuja olisin varmaan ollut kaksinverroin kiukkuisempi. 

Painonnousun lisäksi raskauden peruspakettiin kuuluu yleensä myös raskausarvet ja hassun näköinen napa. Itse oon ainakin toistaiseksi säästynyt ilman raskausarpia. (Hieman pinnallisen ihmisen) jännityksellä odotan niiden ilmestymistä. Noh, mutta toisaalta: menköön samaan konkurssiin! ;) Vatsan kasvu on vauhdikasta nyt viimeisilläkin viikoilla, joten ne tiikeriemon raidat saattavat tulla vielä tätäkin vatsaa koristamaan.

Raskausarvet vatsalla ei ole sellainen asia mitä pitäisi milläänlailla häpeillä. Ei ole mitään parempaa tai korkea-arvoisempaa titteliä kuin äitiys! Tiedän kuitenkin jo nyt, että tulen valittamaan miehelle löystynyttä vatsanahkaa ja raskausarpiani vaikka olenkin ylpeästi äiti. Napa on pullahtanut pyöreäksi nappulaksi ja napakorun paikka on hieman kärsinyt, mutta eiköhän nuo tuosta palaudu edes jollain tavalla entiselleen. Ei mitään mistä en hengissä selviäisi.

Oon muistanut tosi huonosti rasvata vatsaani. Toisaalta se on aika kiistelty juttu auttaako rasvaus edes pitämään ne arvet poissa. Tulee jos on tullakseen. Sain baby showereissa lahjaksi tällaisen söpön odottavan äidin tuunauspaketin. Oon nyt ottanut rasvat antaumuksella kokeiluun, josko näiden avulla säilytetään joustava vatsanahka ilman sen suurempia arpia!





maanantai 6. huhtikuuta 2015

The Liebster award -haaste #2

Tässä tulisi The Liebster award -haasteen seuraavat kysymykset! Haastajana tällä kertaa TittaMama. Kiitos kysymyksistä! :) 

Huomenna palaan blogin ääreen taas kunnon asialla (tai ihan turhanpäiväisellä höpöttelyllä...)





1. Mikä on mieleenpainuvin lapsuudenmuistosi?

Mulla ei nyt tule mitään yksittäistä muistoa päällimmäisenä mieleen. Parhaimmat muistot lapsuudesta tulee mun mielestä arjesta ja rutiineista. Ne asiat tekee lapsuuden ja jää mieleen, ei ehkä niinkään yksittäiset retket ja matkat, vaikka toki nekin on ihania. Mulle on jäänyt hyvin mieleen esimerkiksi se, että koulun jälkeen odotti aina välipala kotona. Äiti teki paljon vispipuuroa ja leipoi. Lisäksi me puuhasteltiin paljon kaikenlaista perheen kesken. Käytiin retkillä, ulkoiltiin, askarreltiin, leivottiin jne... :)

2. Mitkä olisivat kolme esinettä, joista et luopuisi?

Kännykkä, läppäri ja imuri. Ilman kännykkää on vaikea olla päivääkään kun sen kautta vaihtuu kaikki viestit kavereiden ja perheen kanssa. Läppärillä taas on kiva kirjoitella blogia sohvan nurkassa. Ilman imuria tulisin hulluksi pölystä ja koiran karvoista... 

3. Mikä saa sinut onnelliseksi?

Nauruntäyteiset hetket rakkaiden ihmisten kanssa...(ja uudet vaatteet ja laukut)

4. Asuisitko mieluummin maalla vai kaupungissa?

Mieluiten siinä välimaastossa, ei ihan keskustassa muttei nyt ihan korvessakaan. Olisi ihana saada omakotitalo rauhalliselta alueelta lähellä luontoa, mutta niin että kaikki tarvittavat kaupat ja työ olisi lähettyvillä. Voisko sen laskea maalla asumiseksi? 

5. Voisitko kuvitella asuvasi joskus ulkomailla, missä?

Ehkä ihan hetken aikaa, mutten kyllä muuttaisi pysyvästi. Joku lämmin ja aurinkoinen maa varmaan?

6. Minkälaisista ihmisistä pidät?

Luotettavista, huumorintajuisista ja rehellisistä, hyvistä tyypeistä. :)

7. ....Minkälaisia taas et voi sietää?

Kaksinaamaisuus ja valehteleminen on ihan vihoviimeistä! En myöskään viihdy hirveän negatiivisten ihmisten seurassa. 

8. Kolme asiaa bucket listiltasi?

Kauheen vaikee! Emmä oo tämmösiä sen kummemin ajatellut koskaan. Elämässä mulle tärkeintä on ollut saada perhe ja lapsia. No eka lapsi on pian täällä. Seuraavaksi varmaan sitten täytyy kasvattaa perheen lapsilukua. Lisäksi pitää löytää unelmien ammatti ja työ (tiedänköhän koskaan mikä musta tulee isona?), matkustella ja rakentaa oma koti. En mitään tän konkreettisempaa osaa sanoa. 

9. Mitkä ovat parhaat puolesi?

Pohjimmiltani oon positiivinen ja tosi iloinen ihminen. Nyt vaan raskauden myötä se positiivisuus on vähän unohtunut, kun on ollut kaikkea mahdollista valittamisen aihetta. (Eiköhän tämä tästä! Positiivisemmaks muuttuu koko ajan.) Oon myös empaattinen ja tykkään ajatella muiden parasta. 

10. Kirja vai elokuva?

No kirjathan on aina parempia kuin niistä tehdyt elokuvat. Sen lisäksi mulla on huono tapa nukahtaa aina telkkarin eteen ja leffat jää kesken. Vastaan siis kirjat, vaikka niitä ei tulekaan luettua tarpeeksi. 

11. Mikä on unelmien matkakohteesi?

Olisi ihana päästä joskus Malediiveille tai jollekin vastaavalle paratiisisaarelle.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

The Liebster award -haaste #1

No nyt tulee kysymyksiä ja vastauksia oikein urakalla! 




Mut on nyt kolmesta eri blogista haastettu mukaan The Liebster award -haasteeseen. Haasteen tarkoitus on simppeli: 11 kysymystä haastajalta, keksitään itse 11 uutta kysymystä ja haastetaan mukaan 11 uutta blogia, joilla on alle 1000 lukijaa.

Teen tämän nyt kolmeen eri postaukseen ettei mene liian pitkäksi. Kiitokset kaikille haastaneille! :)

Ekana tulee It's all about Alexin Viivin kysymykset:

1. Mitä arvostat eniten elämässäsi?

Oon tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin. On täyden kympin mies, täyden kympin poika tulossa ja muutenkin kaikki elämän perusasiat on hyvin. Arvostan siis tätä ihanaa tasapaksua arkea ja elämässäni olevia ihmisiä. Hirveän vaikea sanoa mitä arvostaisin ylitse muiden. Se on tämä koko paketti mitä arvostan ja rakastan!  

2. Mikä on oudoin tapasi?

Jokapäiväinen outo tapa on jäiden syöminen. Lasi täyteen jäitä ja rouskuttamaan. Parhaita jäitä saa Subista, semmosta jäämurskaa. Nam nam :D Onhan noita muitakin outoja tapoja varmasti...

3. Mitä harrastat?

No tällä hetkellä tärkein harrastus on varmastikin tää blogin kirjoittaminen. Tän lisäksi tykkään leipomisesta ja kirpputoreilla luuhaamisesta. Synnytyksen jälkeen toivon pääseväni aloittamaan jonkun liikuntaharrastuksen!

4. Millainen olit pienenä?

Semmonen vilpitön, tunnollinen ja kiltti hälläväliä-lapsi. Eripari sukissa ja tukka leteillä liehuen pyydystin sisiliskoja ja sammakoita. Leikin paljon mielikuvitusleikkejä, tanssin balettia ja tykkäsin piirtämisestä. 


5. Jos saisit valita jonkun uuden kyvyn, mikä se olisi?

Onpas vaikee! Tää ei oo mikään ihmeellinen supersankarikyky, mutta olisi kiva osata laittaa ruokaa paremmin ilman reseptejä. Osaan tehdä ihan hyvää arkiruokaa, mutta multa puuttuu taito heitellä mausteita ja aineksia mielivaltaisesti niin, että siitä tulisi hyvää. Kerran yritin tehdä avokadopastaa vähän soveltamalla ja siitä tuli syömäkelvotonta. Jos teen uusia ruokia niin ainoa vaihtoehto on orjallisesti noudattaa reseptiä, koska muuten lopputulema voi olla aika järkyttävää sörsseliä. 

6. Millainen tyylisi on?

No tällä hetkellä en oo omassa tyylissäni kun vaatteet ei mahdu päälle. Normaalisti ilman tätä mahaa tykkään pukeutua naisellisesti ja aika tarkkaan harkiten. Oon aikamoinen harakka, eli kaikki vähänkään kimalteleva on ihanaa! :) En malta odottaa, että koittaa taas se päivä kun mahdun omiin vaatteisiini (ja se päivähän tulee!).

7. Mikä on ollut parasta juuri tässä päivässä?

Kiireettömyys! Äitiyslomalla kun ei tarvitse hirveästi välittää aikatauluista. Muutenkaan kalenterissa ei juuri ole mitään pakollista ja voi tehdä just sitä mitä huvittaa ja sillä hetkellä jaksaa. 

8. Minkä haluaisit olevan toisin elämässäsi?

Tähtäimessä olisi isompi asunto. Parasta olisi saada se ihan ikioma asunto, mutta kaikki ajallaan. :)

9. Onko sinulla salaisia haaveita?

Salaisia ja salaisia.. Mun unelma olisi kirjoittaa lastenkirjoja. Ehkä tämäkin toteutuu tässä matkan varrella. 

10. Minne haluaisit matkustaa parin viikon lomalle?

No vaikka Thaimaahan. En ole koskaan käynyt! Toisaalta mä oon vähän tämmönen pakettimatka-tyttö, että mikä tahansa kelpaisi. ;)

11. Mitä et ikinä vaihtaisi elämästäsi pois?

Perhettä! <3

Keksin kysymykset ja haastettavat blogit myöhemmin kunhan nyt olen saanut ensin vastattua kaikkien haastajien kysymyksiin. :)

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Vauvan kotiutumisvaatteet

Vauvan kotiutumisvaatteet on nyt (kaiehkämahdollisesti) päätetty. Mieli on tässä jo vaihtunut kertaalleen. Näiden vaatteiden valitseminen tuntuu jotenkin supertärkeältä. En tiedä minkä takia mun kuitenkaan pitää tästäkin stressata niin ihmeen paljon. Sairaalaan meiltä on matkaa vain pari kilometriä ja sekin matka on tarkoitus kulkea autolla vauvan kanssa. Nopeastihan kotoa hakee jos jotain tarvitsee. 

Mun tapaan osa näistäkin vaatteista on ostettu kirppikseltä. Meillä on niin kätevästi yhden bussimatkan päässä esimerkiksi Nella & Nuttu lastenvaatekirppis. Sieltä löytyy joka kerta jotain ostettavaa. Nyt kun viikkoja on enemmän kasassa ja oon uskaltanut liikkua enemmän, on kirppiksillä tullut käytyä vähintään kerran viikossa. Se on kivaa kun löytyy laadukkaita vaatteita ja tavaroita halvalla!

Suomen sää keväällä voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Sen takia pohdinkin pääni puhki mikä on liikaa ja mikä liian vähän. Onkos ruudun takana kevätvauvan saaneita? Minkälaisissa tamineissa teidän vauvat on kotiutunut? 

Pitää sitten katsoa sään mukaan jättääkö jotain pukematta. Eihän sitä tiedä vaikka tämä loskasää muuttuisi vielä aurinkoiseksi. Meille nyt valikoitui nämä:

Nallejutut on vaan niin söpöjä <3

Name It:in body löytyi kirppikseltä

Pehmeä huppari ja housut H&M. 

Vihdoin löytyi halvalla uudenveroinen & sopivan kokoinen nallehaalarikin kirppikseltä! 

Nyt tarvis vielä saada se poikanen näiden vaatteiden sisään! <3 Mitäs tykkäätte? :)

torstai 2. huhtikuuta 2015

Neuvolalääkäri ja synnytys senkus lähenee!

Tiistaina oli neuvolalääkäri ja mun oli tarkoitus tulla kirjoittamaan siitä samantein. Jostain syystä nyt on jo torstai... Päivät menee vauhdilla vaikken mitään sen suurempaa oo tehnytkään. Raskausviikkoja ei oo enää paljoa jäljellä (tänään 36+1) ja alkaa pieni levottomuus iskeä kun pojan syntymä on oikeasti jo käsillä. Onneksi meillä on kaikki hankinnat valmiina. Se sairaalakassikin pitäis jo varmaan pakata...

Lääkäristä tuli mukaan pelkkiä hyviä uutisia. Poika on arvion mukaan jo 3 kiloinen  (eli aika jössikkä) ja jos tätä vauhtia kasvaa tasaseen niin huhtikuun lopussa saan synnyttää neljän kilon ison pienen pojan. Vauva on raivotarjonnassa edelleen hyvin ja asettuneena lantion yläaukeamaan. Ei kuitenkaan vielä kiinnittyneenä. 

Kohdunkaula on lyhentynyt reilusta kolmesta kahteen senttiin, pehmennyt ja auennut sormelle. Supistukset on siis viimein saaneet muutoksia aikaan. Ymmärtääkseni ensisynnyttäjälle ei yleensä pitäisi tulla sen suurempia muutoksia kohdunsuulla ennen kuin vasta synnytyksen käynnistyttyä, korjatakaa jos oon väärässä. Tämän valossa lääkäri uskalsi antaa vihreää valoa sille, ettei raskaus ainakaan yliaikaiseksi ole menossa. Saa nyt nähdä sitten, toivottavasti ei mene! Olisin jo ihan valmis synnyttämään. Toki parempi, että poika viihtyisi vielä hetken yksiössään. 

Kaiken kaikkiaan lääkäri totesi alatiesynnytykselle olevan erinomaiset edellytykset. Neljän kilonkin poika mahtuu kuulemma hyvin syntymään. En siitä kyllä ollut ollenkaan huolissaan. Semmonen leveä synnyttäjäksi syntyneen lantio mulla on... 

Synnytykselle mulla ei ole erityisiä odotuksia. Toivon vaan, että poika syntyy turvallisesti ja mielellään alateitse. Sektioonkin sitten mennään jos lääkäri kokeen niin parhaaksi. Epiduraalia toivon ja ilokaasuakin haluan kokeilla kipuun. Muutenkin otan ilomielin vastaan kaikki dropit mitä kipuun nyt silloin on tarjolla. Oon avoin kaikelle mahdolliselle. Synnytys ei pelota ollenkaan, tietty vähän jännittää uus tilanne. Se on semmonen pakollinen paha, että hoidettaisiin se nyt alta pois jo!

Supistuksia tulee päivittäin ja yleensä illalla jonkun aikaa säännöllisestikin. Kummallista, että sitä toivoo niiden muuttuvan paljon kipeämmiksi ja tiheämmiksi, ihme masokisti. Haluun jo synnyttää, en jaksa enää odottaa! Tahtoo!

P.s Mulla on vihdoin päälle mahtuvat housut!