Kaksplus.fi

lauantai 30. toukokuuta 2015

Vauvapäiväkirja

Tänään heräsin yöuniltani 10 aikaan aamulla. Olin kyllä vähän aikaa aamulla aikaisemminkin hereillä, mutta nukahdin nopeasti syömisen jälkeen. Heti herättyäni ilmoitin äidille, että minulla on kamalan kova nälkä. Parhaiten äiti tuntuu reagoivan karjumiseen. Se pistää äitiin kummasti vauhtia vaikka se usein toisteleekin minulle sitä, että meillä on kaikki hyvin eikä minun tarvitse niin kovasti itkeä. Äiti auttaa se sanoo myös usein. 

Söin hartaasti heti herättyäni. Hartaalla tarkoitan sitä, että välillä pysähdyn ihmettelemään maailmaa ja unohdan, että oltiin syömäpuuhissa. Äiti nostaa minut silloin röyhtäisemään ja sen jälkeen usein muistankin, että syöminen jäi kesken ja tahdon lisää. Ilmoitan siitä äidille maiskuttelemalla ja vispaamalla käsiä vimmatusti. Jos äiti ei ihan heti tajua niin "näh" tai "neh" itku auttaa viimeistään. Uskon, että äiti kyllä oikeasti taitaa jo tajuta ainakin useimmiten mitä minä milloinkin haluan itkutyylini ja käyttäytymiseni perusteella. 

Syömisen jälkeen käytiin vaihtamassa vaippa ja sain päivävaatteet päälleni. Äiti tykkää käyttää muutamaa samaa bodya minulla. Ne semmoiset bodyt, jotka pitää pukea pään yli on ihan kamalia! En tykkää pukemisesta ollenkaan. Tänään äiti laittoi semmoisen kivan valkoisen bodyn minulle jota ei tarvinnut pukea pään yli. Äiti kutsui sitä kietaisubodyksi. Kaikista kivoin juttu vaipan vaihdossa on se, että silloin äiti yleensä hieroo jalkojani rasvalla. Se on ihanaa ja silloin rauhoitun. 

Olen useimmiten hereillä 10-13 välillä. Tänään minä tillittelin äitiä pari tuntia aktiivisesti. Minulle jäi vähän ilmaa masuun, jonka takia vaadin äitiä hytkyttämään minua kauan. Jos minut laskee alas liian ajoissa tai huonolla hetkellä niin ilmoitan kyllä heti, että en pidä siitä! Tykkään eniten olla pystyasennossa ja siinä ollessa minua pitää vähän pomputtaa. Se usein helpottaa masuvaivoihin. Äiti yleensä laulaa tai hyräilee minulle silloin kun olen hereillä. Oma laulunsa on myös sille hetkelle kun minä meinaan nukahtaa. 12 aikaan minä nukahdin kun äiti hyräili pii pii pikkuista lintua. Heräsin kuitenkin vielä tankkaamaan maitoa ennen yhtä. Sen jälkeen vaihdettiin taas vaippa. Äiti kutsuu minua välillä kakkakoneeksi. Klo 13 minä aloitin päiväunet joita jäin nukkumaan isin kanssa kun äiti lähti käymään kaupoilla. 

Äiti tuli kotiin 15 aikaan, mutta minä päätin vielä hetken nukkua. Annoin äidille hetken aikaa laittaa ostokset. Nälkä kuitenkin yllätti taas nopeasti, joten heräsin syömään. Söin reippaasti parikymmentä minuuttia ja lupsautin silmäni kiinni. Ei jaksa olla hereillä, varsinkin kun äitin sylissä on niin hyvä nukkua. Ehkä äiti lähtisi työntelemään minua nyt vaunuissa ulos. 


T. Nöppis

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Synnytyskertomus osa 1

Tämä synnytyskertomus sisältää ison annoksen turhautuneisuutta, paljon suuttumusta ja ripauksen raivoa. Kivan kirjoitusasun säilyttääkseni oon jättänyt ne tuhannet lausutut kirosanat kirjoittamatta.  ;) Jottei postauksesta tule kilometrin pituista niin tässä nyt synnytyksestä ennen saliin pääsyä.


Perjantai iltana 1.5 mulla alkoi supistukset joskus 21 aikoihin. Sinä iltana mun äiti oli auttamassa muuttolaatikoiden tyhjennyksessä mua uudessa kodissa ja mies oli töissä. Laitoin miehelle töihin viestiä: "Josko meille syntyisi poika 2.5 päiväyksellä.. Alkaa olla kohtuu kipeitä supistuksia. Mut älä hätäile, oo vaan vuoro loppuun. Ilmotan jos tapahtuu muutosta.". Olin aika pessimistinen silti. Olihan supistuksia tullut jo suuren osan raskautta. En vielä kuvitellut lähteväni synnyttämään.

Mies pääsi töistä 23 aikaan ja siinä vaiheessa mun supistukset oli jo tosi kipeitä. Käskin pistämään vauhtia kotiin tulemisen kanssa. Vika viesti miehelle on "TUU JO". Äiti oli edelleen meillä kun mies tuli 23:30 aikoihin kotiin. Se ei halunnut jättää mua yksin. Mä moneen kertaan käskin sitä suutuspäissäni lähtemään. Jälkikäteen ajateltuna, ihan hyvä että jäi. Ei olisi ollut kiva mennä taksillakaan. 

Vähän niin kun kuvittelinkin etukäteen - musta tuli todella vihainen kun supistukset oli kunnolla päällä. Kaikki ärsytti, suututti ja ennen kaikkea sattui. Mies ja äiti sitten suostutteli mut lähtemään Jorviin. Mä en olis millään halunnut lähteä, mutten oikeastaan kestänyt kipujenikaan kanssa kotona. Jännitettiin mikä tilanne on kun olin kuitenkin ollut auki jo silloin joskus viikolla 36 lääkärin tarkastuksessa. Kello oli 1 kun tultiin jorviin äidin kyydillä. Ajoitus oli aika täydellinen koska supistukset oli siinä vaiheessa jo sellaisia, että pistivät huutamaan. 

Olin hetken aikaa käyrillä ja kätilö tutki tilanteen. 1cm auki. Siis mitä hittoa? Ei mitään muutosta aikaisempaan. Sama tilannehan oli silloin neuvolalääkärin tarkastuksessa. Supistukset olivat todella voimakkaita, käyrä piirsi jotain 85-97 välillä. En oo varma, mutta luulen että niitä tuli silloin noin 5 minuutin välein ja ne kestivät kerrallaan reilun minuutin. Että mä olin vihainen ja turhautunut. Vaivainen sentti ja mä huusin hoosiannaa. Kätilö tuikkasi muhun kipupiikin joka vei kovimman kivun supistuksista. Ah miten se auttoi pahimpaan! 


Saatiin pieni lepohuone, koska synnytyssaliinkaan ei sillä surkealla kohdunsuun tilanteella päästy. Kätilö sanoi lohduttavasti, ettei me tältä reissulta kotiin päästä ilman vauvaa. Se helpotti. Ehkä tämä tästä, ajattelin. Sain vielä toisen kipupiikin lepohuoneessa. Tarkoitus oli, että saataisiin vähän levätä ja katsottaisiin tilannetta uudestaan aamulla. Toinen kipupiikki sai olon ihan pöhnäksi ja sen myötä supistukset laantuivat. Mies nukahti ja taisin mäkin jossain välissä torkahtaa. Viiden aikoihin aamuyöstä supistukset palasivat säännöllisinä. Mies nukkui edelleen. Se käännähti kovalla sängyllään ja vaikersi unissaan "aiiih". Voitte kuvitella kuinka mua tässä vaiheessa suututti supistuksissa katsella vierestä kun arvon herran unta häiritsi liian kova sänky. No nythän se on vaan hauskaa. ;) 

Aamuyön pärjäsin supistusten kanssa aika hyvin huoneessa kävellen ja puhisten. Ne eivät olleet puoliksikaan niin kipeitä kun jorviin tullessa. 7 aikoihin aamuvuoron kätilö ja opiskelija tuli tarkistamaan tilanteen. 2cm auki... Noh jotain edistystä. Parempi se on kun ei mitään. Kätilö ja opiskelija sitten ilmoittivat, että he ajattelivat jos mä menisin kokeilemaan ammetta kun edelleenkään sinne saliin ei pääse. No mikäpä ettei. Kai se auttaisi.

Nyt tiedän ainakin, että seuraavassa synnytyksessä (kai sellainenkin vielä joskus tulee) en halua mennä ammeeseen. En tykännyt siitä ollenkaan. Olo oli hölmö siellä kelluessa ja jokainen supistus oli inhottava ottaa vastaan kun ammeessa ei saanut kunnolla tukeuduttua mihinkään. Lisäksi vesi tuntui jatkuvasti liian viileälle vaikka kuinka kuumaa vettä siihen vaihdettiin. Tylsää vedellä läträilyä se oli. Varmasti tää on silti jollekin hyvä vaihtoehto! Viihdyin ammeessa 40 minuuttia kunnes en enää pystynyt kellumaan supistusteni kanssa. Ne olivat taas niin kipeitä että lääkkeitä piti saada.

Vihdoin päästiin saliin!

Jatkuu ensi viikolla :)

tiistai 19. toukokuuta 2015

Neuvolassa



Käytiin tänään nöppiksen kanssa neuvolassa. Neuvola on parin kilsan päästä meiltä kotoa niin päätin, että kärrytellään sinne. Siitä tulikin aika powerwalk kun lähtö viivästyi. Oon huomannut, että aikataulujen noudattaminen näin pienen vauvan kanssa on aika vaikeaa. Ei oikein pysty ennakoimaan iskeekö nöppikselle nälkä juuri kun pitäisi lähteä ovesta ulos tai pitääkö sittenkin vielä vaihtaa vaippa ja tehdä pesut kun yllärikakka haisee nenässä. 

Neuvolassa jutusteltiin siitä miten vauva-arki on lähtenyt rullaamaan ja miten meillä jaksetaan. Hyvin jaksan vaikka mäkin olen muutamat kyyneleet tirauttanut. Kyyneleet nöppiksen lohduttoman itkun ja masuvaivojen vuoksi. Nyt ne ovat ainakin toistaiseksi vähän hellittäneet. Masuvaivoihin oon antanut cuplatonia joka tuntuu toimivan hyvin. Ainakin pikku mies pörisee siihen malliin. 

Nöppönenä on saanut hienosti lisää painoa ja pituutta. Viimeksi neuvolassa 12 päivää sitten painoa oli 3350g ja pituutta 51cm. Nyt painoa oli 3890g ja pituutta 53,5cm. Eipä ihme, että 56cm kokoiset vaatteet ei tunnu enää juurikaan isoilta. Tätä kasvuvauhtia mulla on ens kuussa taapero (no ei kai sentäs). En kestä! Mun iso pieni jäbä. <3 Miksi pitää kasvaa niin kovalla vauhdilla? 

Nöppiksen toinen silmä rähmii vähän. Se on kuitenkin kuulemma aika normi juttu pienillä. Johtunee kyynelkanavan ahtaudesta, joka korjautuu ajan kanssa. Silmää saa putsata aika ahkeraan. Muutoin kaikki hyvin meidän vauvaparatiisissa! Lupaan kirjoittaa sen synnytyskertomuksen tällä viikolla. Miten onkaan niin saamaton olo! Nöppis pitää kiireisenä. ;)

perjantai 8. toukokuuta 2015

Kuulumisia kotoota!


Vihdoinkin alkaa olla imetysasennot sen verran hanskassa, että blogin päivitys onnistuu yhdellä kädellä! ;) Meillä on nyt lähtenyt elämä rullaamaan mukavasti, mitä nyt äiti on puolikoomassa ja unohtelee asioita katkonaisten unien takia. Sehän kuuluu asiaan! Nöppönenä nukkuu aikalailla kolmen tunnin pätkissä ja unien jälkeen roikutaan tissillä. Pisimmät unet on nyt ajoittuneet iltapäivään ja iltaan ysin kieppeille. Vieraita on käynyt sen verran, että ensi viikon haluan rauhoittaa paremmin vain meidän pienelle perheelle. Lisäksi haluan aloittaa vaunuttelun!

Käytiin eilen neuvolassa (niillä ei ollut antaa kotikäyntiä höh). Poitsu on mennyt jo yli syntymäpainostaan (3300g). Jes! Kotiinlähtöpaino oli 3150g ja nyt eilen viiden päivän ikäisenä 3350g. Neuvolan kätilö kehui poikaa jänteväksi ja reippaaksi. Kova ääni lähtee pienestä miehestä. Taitaa tulla aika päättäväinen poika, koska desibelit nousee heti kun asiat ei tapahdu samantien. ;)

Alusta alkaen mulle oli selvää, että tahdon imettää. Mulla olikin sitten huono äiti päivä (menee myös varmaan hormonien piikkiin) kun imetys ei lähtenyt toivomallani tavalla heti käyntiin. Harmitti ja huoletti ihan vietävästi kun en pystynyt tarjoamaan pojalle sitä mitä hän tarvitsi. Tiedän kuitenkin, että huono äiti leima ei todellakaan tule siitä vaikkei imettäisikään. Olin vaan ajatellut niin optimistisesti imetyksen suhteen enkä ollenkaan sitä, että joku voisi mennä pieleenkin. 

Sairaalassa ollessa poitsu oli vähän laiska syömään (epiduraalinko takia?) eikä hän saanut kunnon otetta. Yksi hoitaja sitten huomasi pojan kireän kielijänteen, joka vaikeutti hyvän imuotteen saamista. Poika vain epätoivoisesti hamusi muttei saanut kiinni. Kielijänne nipsaistiin lääkärin tarkastuksessa ennen kotiutumista. Äitiä harmitti toimenpide (joka ei siis oikeasti ollut kummoinen) enemmän kuin poitsua, joka ei ollut moksiskaan. Ote parani, mutta kotona ekana parina päivänä nöppönenä sai hepuleita rinnalla. Ehkä se johtui maidon noususta ja siitä, että oli taas vaikeampi saada kiinni. Nyt kuitenkin imetys sujuu ja poitsu viihtyisi tissitakiaisena tunteja putkeen. Äidistä on tullut hupitutti! 

Tiivistettynä nöppönenän ja äiskän (ja isinkin) kuusi ensimmäistä päivää yhdessä ovat sisältäneet maitoviiksiä, itkua, vähiä unia ja unettomuutta, maailman ihmettelyä, kaaressa lentävää pissaa, äidin jaloille valuvaa kakkaa, pukluharsoja, tuutulauluja, silittelyä ja sylittelyä. Päällimmäisenä kuitenkin hirmuinen ilo, onni ja rakkaus! 


tiistai 5. toukokuuta 2015

Instagram

Nyt voin sanoa moikat molempien puolesta! Ihanaa, että meidän pieni on vihdoin syntynyt. <3 Kirjoittelen ekoista päivistä ja synnytyksestä heti kun löydetään yhteinen rytmi pojan kanssa. Paljon on ihmeteltävää ja opeteltavaa. Sillä välin meitä voi ihmetellä myös instagrammissa nimellä 10plussan :)

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Meidän pieni nöppönenä

Nöppönenämme 3300g ja 51cm syntyi 2.5 klo 15:01. Ihana pikku prinssi on valloittanut äidin ja isin sydämet täysin. Ei toista rakkaampaa!



lauantai 2. toukokuuta 2015

Terveisiä jorvista!

Hullu päivittelee blogiaan synnäriltä...mutta lupaus mikä lupaus!

Puoli kymmenen aikaan alkoi supistukset 5 minuutin välein. Kotona sinnittelin puoli yhteen kunnes oli pakko lähteä jorviin kun teki niin kipeää. Sain jonkun piikin peffaan ja nappia naamaan niin nyt on ihan tillintallin olo ja kivut helpottaneet. Tullessa vasta sentin auki. Voi perkele! No mutta nyt koitetaan levätä, koska tältä reissulta lähdetään pikku prinssi mukanamme. 

P.s Itse saatana on keksinyt synnytyksen.

perjantai 1. toukokuuta 2015

40+2 eikä vauvaa vielä...

Muuton keskeltä terveisiä ja ihanaa vappua kaikille! :)

40+0 masun ihmettelyt
Ihan hirveä kaaos ja tavaraa vyöryy joka paikasta. Saatiinpa kuitenkin muutettua ilman synnytystä. Olojen puolesta odotellaan pientä miestä syntyväksi.. Tänään taas särkee vatsa ja selkä sekä supistelee jonkun verran. En jaksa kellottaa nyt kun edelleen kipu on siedettävää. Kaikki on hokenut, että kyllä sen sitten tietää kun lähtö tulee niin kaipa supistukset on sitten kipeämpiä ja mä tiedän lähteä sairaalaan.. 

Oon melko väsynyt tästä olosta ja muutosta niin en taas tämän pidempää tai syvällisempää postausta jaksa kirjoitella. Ehkäpä jo seuraava postaus on synnytykseen liittyvä?