Kaksplus.fi

torstai 30. heinäkuuta 2015

Prinsessasynttärit

Minä 24-vuotias nainen, äiti, olen ylpeästi toiselta titteliltäni prinsessa. Oon viettänyt prinsessasynttäreitä niin kauan kuin muistan. Mitä sitä hyvää teemaa vaihtamaan. ;) Tosin yksi vuosi oli barbie teema.. Joku pitää mua varmaan vähän kajahtaneena, mutta nyt ollaan jo siinä pisteessä, etten enää voi rikkoa jo perinteeksi muodostunutta teemaa. Prinsessa mikä prinsessa! Saa nähdä kuinka monta vuotta mä vielä juhlin prinsessana, ehkä aina? Kyllähän joka nainen ansaitsee yhden päivän vuodessa prinsessana. Mä tosin olisin sitä mielellään joka päivä. 

Prinsessateemaan kuuluu tietysti pinkki väri ja koska oon oikein väriuskollinen oli kaikki tällä kertaa pinkkiä blogissa totutun vaaleansinisen sijaan. Vähän jotain tyttömäistäkin tänne. 




Kakku oli aika extempore luomus, sillä alunperin ajattelin nappaavani vain jonkun pakastealtaan kakun mukaan. Olin kuitenkin vähän laiska kakuntekijä ja pohjat on valmiita. Edellisenä iltana tein sokerikukkia, joista kyllä ainakin omaan silmään paistaa se, että ne on tehty pitkän päivän jälkeen silmät sikkuralla. Kerma loppui kesken kakun, joten piti vähän soveltaa vaahtokarkein. Vaahtokarkit kyllä oikeestaan tekee tosta tosi söpön kakun. 

Huomatkaa kakkulapiona juustohöylä... 


  


Oli tosi mahtavat juhlat! Leo kävi isin kanssa mummulassa ja he tulivat kotiin aikalailla samalla oven avauksella kun me poistuttiin Helsinkiin. Juhlat jatkuivat tyttöjen kesken yön pikkutunneille ja kotiin koukkasin hampurilaisen kautta. Äitiydestä muistutti se, että muutamaan kertaan piti käydä pumppaamassa maitoa vessassa. Välillä oli pieni pelko peffassa, että alkaako etuvarustus falskaamaan, sillä mekko oli kireä ja ajatukset harhaili Leossa. Kaikki oli kuitenkin mennyt hienosti ilman minuakin ja pojat saivat viettää vähän äitivapaata aikaa keskenään. :) Aamulla hymyilytti. Vaikka oli tosi hauskaa korkeissa koroissa tanssien, oon silti onnellinen siitä, että mun menoa rauhoittaa maailman rakkain pieni mies! 

Kiitos kaikille ihanille prinsessoille, jotka juhlivat mun kanssa. Lupaan pitäytyä teemassa myös ensi vuonna. ;)

T. Ikuinen prinsessa

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Ristiäiset #2

Ristiäisten tarjoilut oli pääosin itse tehty. Mä en tehnyt ruoista mitään, kunhan olin hyvin satunnaisina apukäsinä. Leo piti mun kädet sopivan kiireisinä koko ajan. Sen sijaan Leon isovanhemmat oli suurena apuna meille. Kaikki paitsi vaaleansiniset täytekakut ja bebe-leivokset on perheen tekemää. Bebe-leivoksetkin tilattiin tavanomaisen vaaleanpunaisen sijaan vaaleansinisinä. Ne oli tosi söpöjä! Mun ehdoton lemppari tarjoiluista oli tsatsiki-voileipäkakku. Suosittelen kokeilemaan jos yhtään tsatsikista tykkää. Voin laittaa siitä reseptin tänne, jos jotain kiinnostaa. :)




Täytekakut oli maultaan suklaa ja vadelma-vanilja. Oon nyt niin tylsä, etten laita niistä tarkempaa kuvaa, koska niistä käy ilmi Leon koko nimi. Tarkoitushan meillä on siis tosiaan pitää toiset nimet salassa blogin puolella. Kakut tilattiin mun kaverin kaverilta ja oli kyllä huippuhyviä!

 

Leipomisen sijaan mä väkersin vaikka minkä näköistä koristetta juhliin. Yön pikkutunnit ja Leon päikkäriajat oli hyvin buukattu kuumaliimapyssyn seuralaisena. Pöydissä oli erilaisia lasipurkkeja ja pulloja, joissa joidenkin sisällä oli karkkeja ja joissain tuikkuja tai kukkia. Koristeista oon kirjoittanut toisenkin postauksen, jonka voi lukea täältä. 



Nää karkkikorut ei tosiaan oo mitään käytännöllisiä ja helppoja napostelukarkkeja vieraille. Ne vaan oli niin söpöjä, että pakko oli ostaa niitäkin. Ainakin meidän toinen lapsivieras juhlissa tykkäsi näistä. :)

Pöydillä oli tällasia lasilevyjä joiden päällä oli tuikkuja ja kukkia. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvaa niin, että näkyisi kokonaisuus paremmin.




Leo sai hirmuisesti ihania lahjoja! En voi sanoa minkään olevan turhaa, vaan kaikki tulee käyttöön. Tuli perinteisiä kummilahjoja, vaatetta koossa 68cm, värikkäitä leluja, kirjoja ja Leon tilille rahaa säästöön. Kuvassa näkyy myös äitini Leolle maalaama taulu. Esittelen näitäkin sitten tarkemmin jossain vaiheessa.


Kukkina oli valkoisia harsokukkia, hortensiaa ja sitten jotain tommosta vähän tummempaa sinistä, en vaan muista mikä kukka se on.




Viime ja sitä edelliseen postaukseen oli tullut paljon onnitteluita ja muitakin kommentteja. Mä vaan tunaroin ja julkaisemisen sijaan vahingossa poistin ne kaikki.. Eli älkää ihmetelkö mihin teidän kommentit on jäänyt.. Kiitos paljon onnitteluista! <3

Mä pidin lauantaina synttärit (josta toivun edelleen), joten seuraavaksi vaaleansinisen vastapainoksi tulee yltiö tyttömäinen postaus! 

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Ristiäiset #1

Meidän pieni nöppönenä on saanut virallisen nimensä! Pohdin hirveästi tulenko paljastamaan nimeä blogissa ollenkaan, mutta miehen kanssa sovittiin sitten, että paljastan ensimmäisen nimen. Toiset nimet jäävät salaisuudeksi. Muutenkin mietityttää kovasti jatkot. Tulenko aina ottamaan blogiin kasvokuvia pojasta, en tiedä? 

Nöpän etunimi päätettiin heti kun hän oli syntynyt. Nimeä pyöriteltiin jo raskausaikana toisena vaihtoehtona Danielin lisäksi. Kun poitsu nostettiin  mun rinnalle synnytyssalissa, oli selvää, että hänestä tulee Leo. Aivan ilmetty Leo, Daniel ei niinkään. Leon kolmas nimi on miehen suvussa kulkeva ja toinen nimi sopi siihen väliin niin kauniisti, että nimiä tulikin kolme aikaisemmin kuvitellun kahden sijaan. 

Ristiäisiä siis vietettiin viime sunnuntaina. Vieraita oli lähemmäs neljänkymmenen ja tunnelma oli oikein kiva. Mä pillahdin itkuun tietysti kirkossa heti ensimmäisten sanojen aikana. Onneksi mun äiti oli huomannut tuoda mulle nenäliinan, olisin muuten ollut sitten räkä poskella. Leo söi pullosta sylikummin (mun isoveli) sylissä melkein koko kirkon osuuden ajan. Toinen kummi (mun lapsuuden ja tietysti loppu elämän ystävä Milla) puristi nyrkissään pukluliinaa valmiusasemissa. Näiden kahden loistotyypin lisäksi Leolla on vielä kaksi kummia miehen puolelta, miehen sisko ja serkku. Leo oli oikein kauniisti, ei puklannut ristiäismekolleenkaan ja syömisen jälkeen naureskeli tyytyväisenä. Puklut tuli tosin sitten mun olan yli seurakuntasalin lattialle ja mun mekolle, mutta mitä pienistä. 

Leo oli syliteltävänä paljon ja vaihtoi syliä moneen kertaan. Hän ei kuitenkaan itkenyt muutoin kuin silloin kun nälkä taas yllätti. Syöminen ristiäisten aikana tapahtui pullosta, koska mun mekkovalinta ei sallinut imetystä kovin helposti ja halusin muutenkin olla läsnä juhlissa koko ajan Leon kanssa. Pullosta syöden tämä kävi näissä puitteissa kaikista helpoiten. Päiväunia Leo nukkui makeasti, vaikka syli vaihtui unenkin aikana. Leo näytti vieraille kaikki parhaat puolensa; jokelteli mummoille ja naureskeli uusille kasvoille.

Kuvia tuli otettua todella paljon. Senpä takia tämäkin postaus tulee kahdessa osassa, jotta tää ei olis kilometrin pituinen kaikista kuvista. Mä kerkesin istua aloillani valehtelematta ehkä 5 minuuttia ja maistoin lusikalliset kaikkea tarjolla ollutta. Muun ajan oltiin kuvattavana ja jutusteltiin vieraiden kanssa. 







Mä näin "painajaista" ennen ristiäisiä siitä, että mies oli ostanut ristiäisiä varten punaisen skragan. Siis apua! Kerroin tän miehelle ja se ei ollut ihan yhtä kauhuissaan ku mä... Se ei ymmärtänyt mun stressin aihetta siitä, kuinka kiva olisi jos sen kravaatti ja Leon asu sopisi yhteen. Ymmärrättehän mun vouhotuksen? Näyttää nyt niin kivalta kun mun miehet sopii yhteen asuiltaan! <3



Seuraavaksi sitten Leon kuulumisia & ristiäisten koristeluista! :)

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Just kun pääsin sanomasta...

Itkut jatkuukin meillä edelleen. Voi tota pientä hepulihulinaa kun se jaksaa itkeä. Onko meillä oikeasti koliikki? Ainakin joku osa-aikakoliikki pienemmällä tuntisopparilla. Koko päivänä tuo pieni vilinä ei oo nukkunu kunnon päiväunia. Maksimissaan on torkkunut puolen tunnin pätkiä. Muutama ilta viikossa menee ainakin huudellessa. Välillä poitsu on kuitenkin ku Naantalin aurinko ilman huolen häivää. Onneksi on. Tuo on niin suloinen iloisena. <3

Mulla on reidet hapoilla tän iltaisesta ku ainoa vähän lohduttava liike on kyykkääminen. Asian valoisa puoli? Jos tätä jatkuu tarpeeksi kauan niin äiti saa upean peffan... ;) Onneksi yöuniin voi luottaa! Nyt poitsu nukahti isin syliin ja uni jatkuu ainakin aamu neljään ekaan syöttöön.

Naureskeltiin tossa miehen kanssa, että ehkä joku ylempi taho katsoi, että me ollaan niin A-luokan vanhempia, että meille voi antaa vähän haasteellisemman vauvan. Eihän meitä voinut helpolla päästää! Hypättiin pari leveliä pelissä nimeltä vanhemmuus.


Äiti on rinsessa ristiäisissä

Aika viime tipassa oon tässäkin asiassa liikkeellä, nimittäin ristiäisvaatteiden etsinnässä. Eilen löysin mun yltiö tyttömäisen mekon kaveriksi super prinsessamaisen laukun ja kengät. Pääsin helpolla, nimittäin mekko oli ensimmäinen mitä sovitin, samoin kengät ja laukku löytyi ihan vahingossa (en edes tiennyt tarvitsevani sitä, pakkohan se oli silti ostaa). Kaiken lisäksi laukku ja kengät oli alennuksessa! Vielä pitäis ostaa joku jakkutakki tai neule.

Mekko Vila

Korot Dinsko
Laukku Aleksi 13

Pikku prinssin asu on edelleen pieni kysymysmerkki. Mulla on muutama vaihtoehto, vaan kun en osaa päättää. Mielipiteitä? Sään puolesta tuskin mitään kesäistä tai kevyttä ainakaan. Todennäköisesti saadaan ristiäispäiväksi sadetta... Voi heinäkuu!

Kauluspaita Lindex Haalari Name It
Rusetti Lindex
Body Gap Kengät kirppikseltä
Liivi Lindex

Mitä teidän pienillä on ollut ristiäisissä päällä? Help!

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kuulumisia & ristiäisvalmisteluita hallitun kaaoksen keskeltä

Jotenkin tunnen velvollisuudeksi pyytää anteeksi, että taas on vierähtänyt niin pitkä aika viime postauksesta. Oon ollut laiska bloggaaja, mutta sitäkin ahkerampi äiti. Passitin miehen viikonlopuksi kavereidensa kanssa mökille, jonka takia mun viikonloppu oli yhden vanhemman pyörittämä ja tunnilleen aikataulutettu. Näin viikonlopun aikana kahdeksaa (!!) eri tyttökaveria ja äitinkin kanssa kerkesin shoppailla. Luonnollisesti poitsu kulki viikonlopun riennoissa mukana ja voi kuinka kivaa meillä oli ihan kahdestaankin ilman isiä. 

Nyt uskallan melkein huokaista ja sanoa, että meillä asuu nykyään tyytyväinen vauva! Meillä ei oo vähään aikaan ollut mitään ylimääräistä itkua. Johtuiskohan siitä, että lähestymme maagista kolmen kuukauden ikää, jolloin vauvojen itkuisuus yleensä vähenee. Vaikea sanoa... Tuntuu, että nää vauvojen itkut ja vatsan väänteet on jonkun vielä äitiäkin ylemmän tahon käsissä, ihan henkimaailman juttuja. No, mutta oli miten oli, nyt tuossa vieressä tuhisee tyytyväinen pieni mies riepu kainalossa ja siitä mä olen kiitollinen!

Äitiyden myötä stressaamisen taito on vähän helpottanut. Nyt ei ole enää niin väliä onko kaikilla kotiin kutsutuilla vierailla saman sarjan kahvikupit, kunhan on kupit. En myöskään välitä niin paljon onko tarjottavat omin kätösin pyöritelty vai kaupan pakastealtaasta. Ennen tykkäsin pitää yllä täydellisen vaimokkeen roolia, mutta nyt riittää kunhan näytän ihmiseltä ja jääkaapista löytyy ruokaa. Ei ole niin justiinsa jos nurkissa pyörii pari villakoiraa tai ripsivärit naamassa on eilisen jäljiltä. Tätä asennetta selittää, ehkä myös äitiyden roolin mukana tullut rajallinen ajankäyttö kaikkeen "ylimääräiseen". Tällä tyylillä oon ristiäisiäkin järjestänyt. Tärkeintä on, että poika saa nimen, vieraat ruokaa napaansa ja kaikilla olisi edes vähän kivaa. (Toivottavasti kaikilla on silti samanlaiset kahvikupit.) Stressaamisen on hoitanut mun äiti. Onneksi takana onkin auttavia käsiä! 

Tässä muutama päivä ennen ristiäisiä oon herännyt siihen, että noita koristeita täytyisi jo alkaa askartelemaan. Meille tulee siis seurakuntasalin pöytiin erilaisisia lasipurkkeja ja -pulloja joiden sisään tulee joko tuikku, kukka tai karkkeja. Kukiksi valikoitui simppelisti vaaleansiniset hortensiat ja valkoiset harsokukat. En halunnut mitään turhan monimutkaisia kukka-asetelmia, jotka on myös kalliita. Niin kuin oon aikaisemminkin sanonut: halvalla hyvä tulee!

Purkkeja ja pulloja on ostettu kierrätyskeskuksesta ja kirpputoreilta. Hintaa niille on tullut jonkun verran alle kymmenen euroa. Purkkeja on yhteensä parisenkymmentä.

Pitsejä ja satiininauhaa löytyi kierrätyskeskuksesta ja Kodin ykkösen verho-osastolta. Ostin kirpparilta myös vaaleansinisiä kaulanauhoja ja helmiä.



 Sanomattakin selvää, että yksityiskohdat ja teemaväri on vaaleansininen!

Kehyksiin tulee teksti Johanna Kurkelan biisistä Ainutlaatuinen. Samat sanat löytyi myös ristiäisten kutsukortista. En oo vielä ihan varma oliko hyvä idea alkaa maalaamaan kehystä vai olisko ne sittenkin kauniimpia ihan tommosenaan. Pitää mallailla mikä näyttää parhaalta.

Kaikennäköistä yksityiskohtaa vielä askartelematta. Vinkki pojan tulevasta nimestä löytyy kuvasta.  ;) En vielä tiedä tulenko paljastamaan nimeä blogissa vai jääkö se salaisuudeksi... Pari unetonta yötä sen pohtimiseen!

Palailen taas heti kun kerkeän! Ristiäiset ovat sunnuntaina 19.7, joten siihen asti ainakin pitää kiirettä jonkin verran. Instagrammissa pysyy paremmin kärryillä, kun sinne päivittelen useammin. :) Terkkuja nöpältä a.k.a Ukkelta!

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Koti & värihaaste #2 & uusi asunto!

Tekstiviesti toi tänään aamulla meille ilouutiset! Saadaan uusi asunto kaupungilta. Asunto on ihan uusi ja nyt vielä rakenteilla. Päästään elokuun lopussa muuttamaan taas. Asunto on 66,5 neliötä ja meillä on oma terassi. Saadaan siis taas muutama neliö lisää, oma pläntti nurmikkoa uudesta asunnosta ja kaiken lisäksi vielä halvemmalla! Meillä on siinä lähellä kaikki tarpeellinen; ruokakauppa, leikkipaikka ja alko. Heheh, mitä muuta sitä enempää tarvitseekaan? ;) Ihanaa on myös se, että asunnot on täysin savuttomia eikä edes pihapiirissä saa polttaa. Josko mäkin pääsen tästä mun hengenahdistuksesta ym oireista muuttaessa.

Se onkin sitten kolmas asunto vuoden sisään... Hohhoi, jos sitten ei tarvis enää muuttaa? On tässä hyvät puolensakin, koska nyt saan taas aloittaa sisustuskuumeilun! Ostoslistalla uuteen asuntoon on ainakin ihan uusi sohva. Mulla palaa hermo, koska nykyinen beige kangassohva menee koiran kanssa niin nopeasti likaiseksi. Muutenkin se on jo aikansa elänyt... Unelmissa valkoinen nahkasohva tai vaalean harmaa kulmasohva. Uuden ruokailuryhmänkin haluisin, mutta kaikki aikanaan. Pitäisi ensin nähdä se uusi asunto, että tietää mitä ostaa. Nähdään lopputulos vasta pari viikkoa ennen muuttoa. Nyt meillä on tiedossa vain asunnon pohjakuva. En kuitenkaan usko, että uuteen asuntoon laitettaisiin mitään sysirumia vessan kaakeleita tai keittiön kaappeja vaan värit on varmaan suht neutraaleja.

Tänään beigeä näytillä. Voi jee, kiva päästä taas laittaa ihan uutta kotia. Viimeksi luistin hyvin muuttamisesta raskaana olemalla. Ehkä nöppis työllistää mut tällä kertaa niin hyvin, että voin taas jättää hommat hyvällä omalla tunnolla muille... ;)






 Alma sopii kans sisustukseen. ;)

...ja sitteri & poitsu!