Kaksplus.fi

torstai 27. elokuuta 2015

Ammattina äiti

Äitiys on ehdottomasti maailman vaikein ammatti. Pitää olla osaamista monesta asiasta. Jos et osaa niin ainakin pitää näyttää osaavalta ja välillä osata tunnustaa osaamattomuutesi. Pitää olla herkkä ja vahva samaan aikaan. Pitää osata sanoittaa toisen tunteita, tunnistaa omat tunteensa ja välillä myöntää, ettei oikein edes tiedä miksi itkee. Täytyy kyetä tekemään montaa asiaa samaan aikaan, hallinnoimaan kaaosta sekä ennakoimaan tulevaa. 

Työyhteisö äideillä on haastava. Pomo keksii aina uusia itkun aiheita ja tapoja haastaa. Toisaalta rakkaussuhde pomoon kumoaa kaikki vääryydet mitä työpäivien aikana sattuu. Työajat ovat hyvinkin tiukat, toisaalta jonkin verran myös liukuvat. Töitä saisi oikeastaan olla koko ajan tekemässä. Tämä työ ei todellakaan tekemällä lopu. Päivien rytmiä on joskus vaikea tietää ennalta. Taukoja ei pidetä omaehtoisesti vaan kaikki riippuu pomostasi. Välillä tuntuu, että pomon mielialaan vaikuttaa niin tuulen suunta, kuun asento kuin myös henkimaailman mielipide. 

Palkkaa ei todellakaan tässä ammatissa voi laskea rahana. Ollaan etuoikeutettuja kun saadaan Suomessa äitiyspäivärahaa, vaan ei se silti yksinään riitä lasta kasvattamaan. Valuuttana liikkuu parhaiten onnen hetket, uudet kokemukset ja käsittämätön rakkaus. Toisaalta ei se lisäraha koskaan pahitteeksi olisi, ainakaan meidän opiskelevaan lapsiperheeseen. Mun mielestä pienituloisuus on silti asennekysymys. Ilmankin rahaa voi tehdä paljon kivaa. 

Äiti-kollegat osaa olla vaikeita työkavereita ja niitä kaikkia ei voi millään miellyttää. Äitiystäviä saa helposti, mutta äitien arvostelun kohteeksi on myös helppo joutua haluamattaankin. Onneksi yleensä jokainen äiti tuntee oman lapsensa parhaiten ja toimii lapsensa parhaan mukaisesti. Toisaalta silti on aina joku, joka tietää paremmin ainakin omasta mielestään. On helppo puhua ja jakaa kaikkitietämystään kun ei tiedä koko tarinaa. (Myönnän, että oon itsekin syyllistynyt tähän.)

Äiti-kollegat ovat jakautuneen moneen eri leiriin. On luomuäitejä, tiukkiksia, hälläväliä-äitejä, äityleitä, pullan tuoksuisia äitejä, suurtalousäitejä jne jne... Oikeastaan jokaisesta asiasta voidaan äiti-kollegat jakaa eri piireihin. Siinä missä yksi tykkää kantoliinoista toinen vannoo manducan nimeen. Joku rokottaa, toinen käyttää luontaistuotteita, yks heittelee idunvarsia ilmaan lausuen samalla taikasanoja ja joku kieltäytyy rokotteista kokonaan. Joskus on vaikea löytää paikkaansa oikeaan leiriin. Mutta ei kai sitä tarvitsekaan mustavalkoisesti kuulua mihinkään yhteen ja ainoaan joukkoon. 

Ite oon henkeen ja vereen vain sitä mieltä, että haluan olla hyvä äiti. Ehkä mä oon semmonen "go with the flow" äiti. Päivä kerrallaan ja murehtimatta huomista. 

Onko teillä jotain minkä nimeen äiteinä vannotte? Onko löytynyt oma "äitilokero"?


tiistai 25. elokuuta 2015

Kaaosta kaaoksen perään

Pitkästä aikaa! Tuntuu, että blogi toistaa vähän itseään, on jääny levy soimaan... "blogihiljaisuus, muuttokaaos, kiitos ja anteeksi!"



Tosiaan muutetaan taas. Ne jotka ei tiedä tai muista niin mehän muutettiin tähän asuntoon samalla viikolla kun Leo syntyi. Long story short; nykyinen asunto on huono ja saatiin halvempi, isompi ja ihan vasta rakennettu asunto. Muuttopäivä on ens maanantaina, muuttolaatikot odottaa pakkaustaan ja kuorma-auto on tilattu. Tuntuu, että pakkaamisen sijaan mä vaan pyörin kotona ympyrää ja siirtelen tavaroita paikasta toiseen. Joka muutossa sama homma... Ei viitsi pakata kaikkea kovin aikaisin. Sen takia päädytään muuttopäivänä heittelemään tavaroita muovikasseihin ja mukaan pakataan roskatkin paniikissa. Siivotakaan ei oikein enää jaksa, tekosyynä tietysti muutto. 

Tällä kertaa haluttiin oikeasti päästä helpolla, joten ei pakata kaupan banaanilaatikoihin tai mihinkään epämääräisiin nyssyköihin vaan otettiin ihan aikuisten oikeat muuttolaatikot. Pakettiauton sijaan muutetaan kuorma-autolla, jotta päästään nopeasti tästä härdellistä. Viime muutossa olin viimeisillään raskaana tatti otsassa ja nyt Leo pitää mun kädet kiireisinä. Voi harmi, kun en taaskaan pääse kantamaan laatikoita! ;)

Muhun iski pari viikkoa sitten hirveä tavara-ahdistus, joten oon myynyt facebook kirppiksillä varmaan melkein puolet kaikista meidän sisustustavaroista ja meidän sohvan. Kylmästi myyntiin on lähtenyt kaikki mikä on ollut vähänkään käyttämättä (muun muassa valtaosa mun vaatekaapin sisällöstä). Lähestyvän muuton ja kirpputoribisneksien takia en oo siis päivitellyt nyt blogiakaan, anteeksi siitä. Mulla on luonnoksissa monta kirjoitusta, jotka odottaa jatkamistaan. Onneksi alkaa arki (hassua muuten miten sitä nyt tykkää arjesta ja rutiineista) niin voin taas pyhittää Leon päiväuniajat blogille. Tämän muuton jälkeen me ei kyllä muuteta piiiitkään aikaan, toivottavasti...

Edelleen instagram päivittyy useammin, joten sieltä voi kurkkia mitä meidän päiviin kuuluu. Lupaan, että muuton jälkeen blogi päivittyy useammin. On ollut vähän ikäväkin kirjoittamista. 


keskiviikko 12. elokuuta 2015

Vauvapäiväkirja

Mä oon yli 3 kuukautta vanha! Äiti sanoo, että oon jo iso poika. Välillä se katsoo mua hassun näköisenä, hymyilee ja itkee samaan aikaan. Hölmö äiti. Oonhan mä oikeasti vielä aika vauva. Ainakin mä teen kaikkia vauvajuttuja vielä ja pidän äidin ja isin kiireisinä. 



Oltiin äitin kanssa neuvolassa viime viikolla. Neuvolan tätsy kehui mua oikein jänteväksi ja vauhdikkaaksi pojaksi. Hienosti kasvan myös. Oon 62 cm pitkä ja 6,4 kg. Sain rokotteita ja niistä mulle nousi lämpö ja olin vähän huonovointinen. Äiti antoi lääkettä ja lohdutti niin se onneksi vähän helpotti! 

En enää malttaisi pysyä paikoillani, vaan kääntyilen ja potkin itseäni eteenpäin. Eilen illalla äiti tuli katsomaan olinko sittenkään nukahtanut pinnasänkyyn kun pidin siellä vähän mekkalaa. Äiti yllättyi kun löysikin mut jalat tyynyllä. Heh heh, pidä varasi äiti, kohta mä lähden ja vauhdilla! Äitin ja isin sängyssäkin mä nukun nykyään keskellä kun oon niin kova potkimaan itseäni eteenpäin. Potkin sitten isiä. ;)

Oon nykyään paljon iloisempi kuin pienempänä. Nykyään itken vaan jos väsyttää tai on hirmuisen kova nälkä. Muuten komentelen äitiä huutelemalla. Äiti näyttää paljon pirteämmältä nyt kun mullakin on parempi olo ja mieli. Äitin mielestä oon herkkä ja nopeasti turhautuva vauva. Liika hälinä ja ihmispaljous saa mut ihan sekaisin enkä oikein osaa nukahtaa. Kukapa sitä nyt osaisi jos on hirveästi katseltavaa? Senpä takia päiväunetkin nukun nykyään rauhoitetusti äitin ja isin sängyssä, ellen sitten ole nukahtanut vaunuihin. Nukahdan parhaiten äitin käsi poskella. Samalla se silittää nenää etusormella ja pitää tuttia mulle suussa peukalolla. Täyspalvelua sen olla pitää, oonhan äitin silmäterä!

Viime viikolla aloin myös naureskelemaan äitille. Se tekee hassuja juttuja niin mä hehetän sille. Meillä on kivaa yhdessä! Mun lempparilelu tällä hetkellä on ehdottomasti liberon kukka. Se on niin hassun näkönen ja mä tykkään jutella sille. Äiti osti mulle kirpparilta kans värikkään lelukaaren josta kuuluu musiikkia. Mä vaan välillä turhaudun siihen jos se ei tee niin ku haluisin. Mulla on kyllä välillä tosi lyhyt pinna ja ärsyynnyn helposti. Mun mielestä oon ihan äitiin tullut siinä asiassa. Kyllä sekin välillä kiukuttelee isille, varsinkin silloin kun se on nälkäinen tai sitä väsyttää -ihan niin ku minäkin!


maanantai 10. elokuuta 2015

DIY projekteja

Meillä on vaihteeksi aikamoinen kaaos kotona. Mulla on tapana innostua aina suunnattomasti uusista jutuista. Uusin innostus on tällä hetkellä maalaus. Maalia oon sutinut jo todella moneen purkkiin, koriin ja huonekaluun. Pöydät ja lattiat on täynnä mun keskeneräisiä projekteja. Sen lisäksi lähestyvä muutto verottaa mun kiinnostusta siivoukseen... Mulla on hirveä hinku päivittää sisustusta, mutta rahaa ei nyt juuri ole kamalasti ylimääräistä siihen tarkoitukseen. Onneksi mä tykkään puuhastella ja näperrellä niin saan halvalla uusittua meidän tulevan kodin ilmettä. 

Kaikki tavara on kirpputoreilta hankittua ja ne saa uuden ilmeen 14,95e clas ohlsonin maaleilla. Ei tule siis ollenkaan kalliiksi. Vaatii tosin pitkää pinnaa ja työtä. 

Tän "do it yourself" innostuksen takia myös blogin päivitys on jäänyt vähän taka-alalle. Leon päikkäriajat käytän tällä hetkellä tähän mun uuteen harrastukseen. Koittakaa siis kestää. Blogiin tulee nimittäin nyt myös päivittymään kuvia näistä maalailuista.




Tää kaipaa vielä tähtikuviota...
Työn alla nyt on Ikean laatikko. Mikäköhän tuo nyt on oikealta tarkoitukseltaan, en tiedä? Meillä se on ollut eteisessä kenkien säilytykseen. Nyt se on saanut kerroksen valkoista maalia ja päälle maalaan vielä jonkun kivan tekstin harmaalla maalilla. 


Harmi kun unohdin ottaa nyt kunnon "ennen" kuvat. Joka tapauksessa tää piian peili oli kirpparilta kahden euron löytö, joka oli saanut väriä jonkun lapsen tussista ja maali oli muutenkin lohkeillut. Maalailen siihen vielä jotain yksityiskohtia, mutta muuten alkaa olla valmis.







Lasten kalusteet ostin facebook kirppiksen kautta ja maksoin niistä vain 10 euroa. Alkuperiään ne taitaa olla Ikeasta. Näille en ole kerennyt vielä tehdä mitään, mutta suunnitelmissa on maalata ne valkoiseksi. Pöydän päälle tulee liitutaulumaalia tai sitten joku söpö vaaleansininen vahakangas. 



Näiden lisäksi pensseliä odottaa myös lipasto, yöpöytä ja muutama laatikko... Työtä siis riittää, kun oon malttamaton ja aloittanut lähestulkoon kaikki projektit samaan aikaan. Siispä, kärsivällisyyttä miehelle, joka joutuu katselemaan näitä keskeneräisiä maalailuja meidän nurkissa (tai oikeastaan keskellä olohuonetta) ja kärsivällisyyttä teille lukijoille, yritän kirjoitella ahkerammin. :)