Kaksplus.fi

tiistai 29. syyskuuta 2015

Meidän päivä

Hirmuisen isot kiitokset kaikista postausideoista! Nyt on hyvät idikset kirjoitteluun. Tässä nyt yksi; meidän päivä. :) Pian tulossa myös postaus kodista!


Meidän aamut alkaa nykyään normaalisti 7-8 aikaan. Luksusta on "myöhäinen" aamu kun Leo nukkuu 8:30 asti... Tänään Leo herätti poikkeuksellisesti klo 5:10. Pari potkua kylkeen, kuolainen käsi naamaan ja iloinen huudahdus on aika takuuvarma kombo äidin herättämiseen. Mä olin päässyt sänkyyn vasta yhden aikaan kiitos yhden DIY projektin, joten herääminen viideltä ei oikein maistunut. Yritin perustaktiikkaa "esitä nukkuvaa ja toivo, että vauva matkii". Ei toiminut tälläkään kertaa. Yritin siinä puolinukuksissa viihdyttää Leoa ja muutaman hetken jälkeen herätin herra isin viihdytysvuoroon ja jatkoin itse unia. 

Yleensä sänkyyn ei voi jäädä makoilemaan pitkäksi aikaa, koska pari pierua varoittaa aimo annoksesta sitä itseään. Aikaisemmasta oppineena noustaan nopeasti, koska tämä satsi valuu mielellään lakanoihin. Ennakoimalla säästyy monelta pahalta vauva-arjessa (ja tää korostuu varmasti entisestään taaperoikäisten kanssa). Tämä aamu venyi poikkeuksellisen pitkäksi kun mä heräsin vasta vähän ennen yhdeksää. 


Aamupesujen ja vaatteiden vaihdon jälkeen suuntaan aina ekana kahvinkeittimelle. Kahvista on tullut pieni elinehto. Ilman sitä ei aamu oikein ala, ainakaan oikealla jalalla. Leo hengaili sitterissä ja leikki lelukaarella sen aikaa kun söin aamupalan. Aamupalan jälkeen leikittiin Leon kanssa hetki leikkimatolla, luettiin kirjoja ja hassuteltiin. Leon mielestä superhauskaa on se kun teen tyhmiä ilmeitä. Monesti huomaan julkisilla paikoillakin väänteleväni naamaani Leolle. Tykkään ajatella, että ihmiset ei ehkä katso mua kun hullua vaan ajattelee lempeästi mun olevan "heittäytyvä äiti". Vaikka vähän hulluhan mä kyllä oikeasti oon.

Tavallisesti Leo vetelee aamupäikkärit 9-10 aikoihin. Tämän ajan mä käytän yleiseen pyörimiseen enkä saa mitään hirveän ihmeellistä tehtyä kun koko ajan vain odotan sitä milloin Leo herää. Tänään Leo nukkui aikaisen aamun takia ekat päikkärinsä jo 8 aikoihin silloin kun mäkin olin vielä unten mailla. Lähdettiin 10 aikoihin käymään kirppiksellä. Se on semmonen äitiysloman "harrastus" ja eri kirppiksillä tulee käytyä kerran pari viikossa. Tällä kertaa tein muuten huippulöydöt; Molon dalmatialaisbodyn (4e) ja teltan Leon huoneeseen (4e)! Instagrammissa näkyikin jo se teltta, mutta laitan vielä kuvia kun esittelen huoneen kunnolla. 


Kirppiksen jälkeen suunnattiin kotiin. Leo saa lounaaksi hedelmäsosetta maidon jälkeen. Soseet uppoaa Leoon todella hyvin ja yleensä tuleekin itku jos se loppuu liian pian. Leo sai omppusoseensa ja mä kanasalaattia. Tämän jälkeen taas vähän leikittin ja Leo nukahti päikkäreille. Päiväunia nukkui ehkä reilun puoli tuntia. Se on aikalailla päiväunien maksimiaika  meillä. Tosin näitä puolen tunnin päikkäreitä Leo nukkuu 3-5 kertaa. Parhaiten ja pisimmät unet Leo nukkuisi jos mä malttaisin nukkua vieressä.


Iltapäivällä siivoiltiin ja Leo touhusi leikkimatolla jonkun aikaa itsekseenkin. Leikkimaton virka on nykyään aika turha, koska Leo liikkuu ihmeellisellä käsien ja jalkojen vispaus -tyylillään pois matolta. Sitten taas leikittiin ja jonkun ajan kuluttua Leo nukahti ties kuinka monensille päiväunilleen. 

Päivällisaikaan 17-18 aikaan Leo saa kasvissosetta, tällä kertaa parsakaalia ja bataattia. Tämän jälkeen alettiin jo valmistautumaan nukkumiseen kylvyn ja yökkärin vaihdon kautta. Miehen äiti ja sisko olivat meillä moikkaamassa ja Leo viihtyi syliteltävänä vielä yökkärisillään. Klo 20 aikaan Leo otti vauhtia nukkumiseen tissiltä ja nukahti pienen ähinän kautta itsekseen pinnikseen. Leon nukkuessa oli mulla hyvä sauma karata salille ja kävinkin siellä säheltämässä itsekseni puolentoista tunnin verran. 

Semmoinen oli meidän päivä noin suurinpiirtein. En nyt raportoinut vaipan vaihtoja ja tissillä roikkumisia... Usein me käydään kerran jossain kodin ulkopuolella päivisin; muskarissa, kirppiksillä, kahvittelemassa tai ihan vaan vaunulenkeillä. Tietysti väliin mahtuu päiviä jolloin ollaan vaan ja möllötetään yhdessä kotona. 

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Auttakaa!

Auttakaa mua! Kertokaahan mistä haluaisitte lukea? Mikä kiinnostaa? Mua vaivaa tilapäinen inspiraation puutostila. Se varmasti paranee ensi viikolla, mutta nyt voisin ottaa vastaan pari vinkkiä teiltä ihanaisilta siellä ruudun takana! 

Kiitos!


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Tämä on sinulle nöppönenä

Öisin aika pysähtyy. Tuijotan sinua kun nukut ja ihmettelen miten olemme saaneet jotain noin kaunista aikaan. Olet niin ihmeellinen. Olen onnellinen, että saimme juuri sinut perheeseemme. Sovit meille täydellisesti, äidin silmäterä. Vaikka ensimmäisinä kuukausina olin melkein yhtä itkuinen kuin sinä, en vaihtaisi pois päivääkään. Olet kasvattanut minusta vahvemman ja teet jokaisesta päivästäni tärkeän. 

Nukut aivan vieressäni. Varmistan, että sinulla siinä on hyvä ja turvallinen olla. Samalla hetkellä kun synnyit maailmasta tuli paljon suurempi paikka. Kuinka pystyn suojelemaan sinua kaikelta pahalta? Pienistä asioista, kuten peitoista, ovien kynnyksistä ja kaappien kulmista tuli pelottavia. En varmastikaan pysty suojelemaan sinua kaikelta, mutta toivon ja teen kaikkeni, että saat kasvaa lapsuutesi turvallisessa ympäristössä. Mitä tahansa tapahtuukaan, tiedä, että ihmiset ympärilläsi raskastavat sinua. Minä ja isäsi olemme aina sinua varten. 

Säpsähdät unissasi. Pieni kätesi laskeutuu heilahtaen vasten kylkeäni. Kyllä minä olen vieläkin tässä. Ihan kuin varmistaisit unissasi. En koskaan hylkää sinua. Nyt elän vain sinua varten. Olet maailmassani ensimmäinen ja rakkauteni sinuun on loppumaton. Taistelen sinun puolestasi, eikä ole mitään mitä en tekisi sinun vuoksesi.

Nuuhkaisen pientä untuvaista päätäsi ja suukotan poskeasi. En taaskaan raaskinut siirtää sinua omaan sänkyysi nukkumaan. Vedän sinut lähemmäksi. Olet niin pieni vielä ja minä kaipaan sinua viereeni nukkumaan enemmän kuin sinä huomaat kaivata minua. Tällaisten hetkien toivon kestävän loputtomiin. Sinulla on aina paikka minun vieressäni, ikuisesti sydämessäni. 


maanantai 14. syyskuuta 2015

Projekti: parempi minä (vaikka oon ihan ihana näinkin)

En tiedä onko tää ehkä jonkunlainen klisee blogimaailmassa, että kirjoitetaan siitä kuinka halutaan voida paremmin, elää hetkessä ja olla onnellisia just nyt. Siitä huolimatta aloitan nyt projektin nimeltä minä ja tuun jonkun verran siitä varmaan raportoimaan tännekin. Arvatkaas mitä? Nimittäin mä haluan voida paremmin, elää hetkessä ja olla onnellinen. Äitinä sitä helposti unohtuu vauvan tarpeiden varjoon. En sano, ettäkö se olisi huono juttu kun vauva tulee ykkösenä. Tietysti tulee. Haluan silti hyvänä kakkosena muistaa myös oman hyvinvointini.

Mulla tuli raskauskiloja yhteensä 19. Suuri osa niistä oli loppuraskauden turvotusta, jotka lähti melkein heti synnytyksen jälkeen. Kahdeksan kiloa lähti noin kahdeksassa päivässä kun synnäriltä kotiuduttiin. Hyvin pieni osa oli vauvaa (3300g). Tietty tähän päälle tulee lapsivesi, istukka ja verivolyymin sekä kohdun kasvu (n. 2-3kg). Jos nyt vähän noita lukuja tarkastelee, niin lyhyelläkin matikalla voi päätellä, että aika monta kiloa mulle tuli kyllä ihan puhdasta lädeäkin. Kas kummaa... Viihdyin niin hyvin sänkypotilaana ja söin minkä kerkesin. Suurimmat himot mulla oli ranskalaiset, majoneesi ja cocis. Eipä oo ihme, että paino nousi niin kuin nousi, mutta eipä tuo nyt niin vakavaa ole! Raskaus -ah mikä ihana tekosyy! ;)

Viikko synnytyksestä
Nyt kun näitä synnytyksen jälkeisiä kuvia katsoo, niin myönnän olevani kyllä aika onnekas -palauduin kivan näköiseksi jo viikossa. 

Viikko synnytyksestä
Raskauskiloille sain sanoa hasta la vistat viime viikolla kun vaaka näytti 200g vähemmän kuin ennen raskautta. Täytyy sanoa, että tuntui kyllä hyvältä! En raskausaikana viihtynyt omassa kehossani ja raskauskilot ahdisti. Masuikävä kyllä alkoi vastikään vaivaamaan. Nyt raskauden jälkeen viihdyn tässä nykyisessä kevyemmässä vartalossani oikein hyvin. Sitä tuli huomattavasti armollisemmaksi itselleen. On kuitenkin kiva, että elämässä on tavoitteita. Tavoittelenpa siis vähän pirteämpää elämäntyyliä!

Nyt kun lädet on pudonnut imetyksen ja vaunulenkkien myötä kankkulan kaivoon on hyvä hetki aloittaa treeni kohti vähän kiinteämpää ja lihaksikkaampaa vartaloa. Hankin salikortin salille, joka on melkein kiven heiton päässä kotoa ja salikaverin sain naapurin äitiystävästä. Ruokavalio sisältää nykyään enemmän proteiineja ja hyviä rasvoja ja vähemmän hiilihydraatteja. En kuitenkaan oo mitenkään asiantuntija näissä asioissa, joten perus maalaisjärjellä syön ruokani. En kiellä itseltäni mitään, mutta katson enemmän mitä suuhuni vien ja suunnittelen ateriat paremmin. En myöskään meinaa stressata vaikka en ehtisi salille.

Nyt

Nyt
Lähtötilanne on siis 60,5 kg noin 4,5 kk synnytyksen jälkeen. Suuntana kiinteämpi vartalo ja hyvä fiilis. 

torstai 10. syyskuuta 2015

Sneak peek: uusi koti

En halua paljastaa teille vielä kokonaan uutta kotia, kun ei täällä ole ihan valmista. Esittelen sitten kodin huone kerrallaan kun on valmista! Sisustaminen on toisaalta sellainen ikuisuusprojekti, että täytyy varmaan tyytyä melkein valmiiseen, jotta te näette vielä tämän vuosikymmenen puolella miltä täällä näyttää. Tässä olis nyt pieni kurkistus meidän kotiin, josta saa vähän ideaa miltä täällä näyttää. 

Uusi koti on siis kolmio ekassa kerroksessa vasta valmistuneessa luhtitalossa. Meillä on oma terassi ja ikkunat kolmeen suuntaan (huippua!!). Neliöitä on 66,5 ja pohja on edelliseen asuntoon verrattuna paaaaljon parempi. Hukkaneliöitä ei oikeastaan ole ollenkaan vaan kaikki neliöt käytetty järkevästi. Edellisessä kodissa neliöitä meni "hukkaan" esimerkiksi pitkään käytävään. Tykkään tosi paljon asunnosta, mitä nyt vaatehuone on liian pieni. En tiedä voiko se edes koskaan olla sopiva tai liian iso? 

Nää kuvat on nyt olohuoneesta. Makuuhuoneesta tai keittiöstä ei nyt oo vielä kuvia, koska suoraan sanottuna niissä huoneissa oli kuvaushetkellä sellainen tavaroiden sekametelisoppa etten jaksanut alkaa siivoamaan ja siirtelemään. Ne on muutenkin vielä niin keskeneräiset huoneet. Kuvat puhukoon nyt mun puolesta! 







Tilasin Ifolorilta reilu sata kuvaa, joten ehkä niistä löytyisi tyhjiin kehyksiinkin kuvat. Oli muuten aikamoinen projekti valita kivoimmat kuvat kehitettäväksi...


Jos mulla olis loputtomasti rahaa niin varmaan sisustaisin pelkästään Riviera Maisonilla. Niillä on tosi kauniita juttuja, mutta ne ei kyllä sovi pienituloisen lapsiperheen budjettiin. Heh. Ehkä joku päivä! Onneksi kirppareilta tekee välillä tosi hyviä löytöjä. Esimerkiksi yllä olevan kuvan tauluhyllyt ja iso hopeinen kehys on kirpparilta, eikä hinta oo paljon päätä huimannut. Nyt kun aloin miettimään, niin oikeastaan aika harva juttu on ostettu meille täyteen hintaan tai uutena. 


Leon huoneesta näkee kivasti suoraan leikkipaikalle. Leo voi sitten vähän isompana kurkkia näkyykö kavereita. Tällä hetkellä huoneessa on myös tietokonepöytä. Se siirtynee pois sitten kun Leo alkaa nukkua omassa huoneessaan. Pitäisi varmaan ensin aloittaa siitä omassa sängyssä nukkumisesta...Ja mä kun vannoin, etten uskalla nukkua perhepedissä. Saa nähdä milloin raaskin siirtää pojan mun kainalosta pois. No se on taas ihan eri postauksen juttu...




Tällaista täällä. Olohuone on ihan kohta valmis, niin esittelen sen teille sitten seuraavaksi omassa postauksessaan. :)

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Väsyneenä maailma on niin suuri


Leolla on nyt menossa joku päikkäritön vaihe. Mistä lie sitten johtuu; kasvusta, hampaista vai siitä, että maailma on nyt kerta kaikkiaan niin hieno ettei sen ohi voi nukkua. Muuttoon yhdistettynä tämä päikkärittömyys on jonkin verran rankkaa. Olisi paljon tehtävää, mutta tuntuu että mun päivät menee vain Leoa nukuttaessa. Leo nukahtaa puoleksi tunniksi ja herää kiukkuisena ku pieni ampiainen. Sitten saakin taas nukuttaa kun maailma ketuttaa väsynyttä Leoa. 

Nukuttamisen kanssa oon koittanut jo aikalailla kaikenlaiset kikat ja paikat. Yöt on onneksi nyt vähän rauhottunut (kop kop vaan) ja yöllä valvominen vähentynyt. Joku neljän kuukauden hulina meillä on kyllä menossa. Jos jotain oon vauvoista oppinut on se, että samalla hetkellä kun uskaltaa todeta kaiken menevän mallikkaasti ja oppikirjojen mukaan, kääntyy kelkka ja kaikki meneekin ihan toisella tavalla. Vauvoilla on myös joku ihmeen tapa kiukuta silloin kun äiti on juuri päässyt kehumasta rauhallista kullannuppua tai päinvastoin. Ehkä vauvat tällä osoittaa, että maailma todellakin pyörii heidän ympärillään? Turha äitien on yrittää ennustaa tulevaa saati luottaa pysyvyyteen. Vauvat määrää kaapin paikan ja mikään ei vauva-arjessa ole pysyvää. No paitsi rakkaus. 

Juttu lähti nyt vähän sivuraiteille kun mun piti kertoa teille mun väsymyksestä ja pimahduksesta. Tosiaan mies on ollut paljon töissä tällä viikolla, ollaan käytännössä heitetty vaan toisillemme yläfemmat kun se poistuu taas töihin. Ollaan oltu paljon kaksistaan Leon kanssa. Toissapäivänä mulla sitten pimahti ihan totaalisesti. Leo ei nukkunut yöllä eikä suostunut nukahtamaan päiväunillekaan. Me oltiin molemmat todella väsyneitä. Enkä tietysti ollut syönyt just mitään. Väsynyt ja nälkäinen nainen = huono juttu. Muuttofirma oli tulossa hakemaan laatikoita ja olohuoneessa notkuva laatikkopino ei todellakaan ollut valmis noudettavaksi. 

Tilanne eteni siis jotenkin näin: Leo itkeskeli vaunuissa (yritin nukuttaa sinne), mä itkin samalla kun yhdellä kädellä yritin veivata vaunuja ja siinä kaiken huudon keskellä tyhjensin muuttolaatikoita kirjaimellisesti kippaamalla niiden sisällön lattialle. Lähettelin vihaisia viestejä miehelle, joka ei voinut tilanteelle mitään töistä käsin. Ai miksi suuri osa avioeroista tapahtuu perheissä joissa on alle 3-vuotiaita lapsia? Minä tiedän. Juuri sen takia, että väsyneenä pienet asiat saavat valtavat mittasuhteet. Kun hoidettavat asiat kasaantuu liian korkeaksi pinoksi on väistämätöntä, että se pino vielä kaatuu väsyneen vanhemman niskaan ja aiheuttaa itkun. Näin. No soitin äidilleni, joka tuli auttamaan ja lopulta Leokin nukahti. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. 

Ehkä mä yritän tällä mun tarinallani muistuttaa, että apua kannattaa pyytää silloin kun sitä tarvitsee, ehkä myös silloin kun sitä ei edes tarvitse.  Lisäksi kannattaa pysyä kiinni siinä rakastamassaan puolisossa, vaikka väsyneenä pelkästään sen naama saisi savun nousemaan korvista. Asiat on aina paremmin aamulla. Voin melkein luvata sen. Niin oli nytkin. 

P.s Leo nukkuu nyt kun kirjoitan tätä kännykällä. Siksi myös tylsä kuvaton postaus.