Kaksplus.fi

tiistai 29. joulukuuta 2015

Joulu 2015

Joulu tuli ja meni vauhdilla. Taas totean, että sen joululahjojen ostamisen voisi aloittaa ensi vuonna vähän aikaisemmin. Oltiin nimittäin taas aaton aattona ostoksilla. Mies juoksi vielä aattonakin etsimään mun lahjaa. Joka joulu sama homma. En taida koskaan oppia.

Mehän tosiaan oltiin jouluaatto ensin joulupukkikeikoilla ja sitten ilta miehen suvun kanssa. Mä hoidin joulupukin assarin virkaa ja mies oli kaapin kokoinen melkein aito joulupukki. Kaiken tuon karvan alta löytyy mun mies. (Hyvä, reipas mies!) Tuossa alla olevassa kuvassa sillä on sitten joulukello taskussa vaikka se kovasti muistuttaakin kaljatölkkiä. Enkä juksaa!





Joulupäivä vietettiin mun vanhempien luona "Kummalassa". Ihan perus joulunviettoa; syömistä, löhöilyä ja lahjojen jakoa. Leo sai paljon lahjoja, mutta tietysti kaikista kiinnostavimpia oli lahjapaperit ja narut. Lempparijoululahjat Leolle oli ainakin äidin mielestä Stokken ruokailualusta ja kävelykärry (vai mikä sen nimi on, leikkaa ihan tyhjää nyt...taas). Ruokailualustana meillä on ollut sellanen pilven muotoinen, joka ei ainakaan Leon käsittelyssä pysynyt pöydällä sekuntia pidempään. Stokke on ja pysyy! Kärry tulee varmaan jo jonkun ajan kuluttua käyttöön, sillä Leo viihtyisi nykyään vaan seisaallaan. Nousee siis itsestään seisomaan tukea vasten. O ou.




Ihan nättejä perhekuvia meistä tuli vaikka vetkuteltiinkin näiden ottamisen kanssa siihen pisteeseen, että Leolla oli hepuli. Tuo tonttulakki ei tosiaan ollut sen mieleen. Hetken hämäämisellä saatiin sitten kivat kuvat. Leo keskittyi kameran takana tapahtuvaan viihdytykseen. 



  
En kestä tuota miehen tonttulakkia... Tosi tyylikäs!



Toivottavasti teillä oli kaikilla ihana joulu! 

torstai 24. joulukuuta 2015

Luukku 24 / Ihanaa joulua kaikille!

Hiljennymme joulun viettoon (heti kun joulupukin tuuraukset on hoidettu). Tänään vietämme joulua miehen suvun kanssa ja huomenna minun vanhempieni luona. Ensi vuonna sitten toisin päin. Blogi hiljenee joksikin aikaa. Onhan tässä nyt tullut kirjoitettua jo aika satsi. 



Ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille! 

Luukku 23 / Arvonnan voittajat


Yksi sana: joulustressi. Hirveän paljon tekemistä ja koska mulla on tapana ottaa stressiä pelkästään märistä pyykeistä pesukoneessa on tää päivä ollut kohtalaisen stressaava. Päivä venähti niin pitkäksi, etten kerennyt postaamaan oikean vuorokauden puolella... On tää kyllä ollut sulaa hulluutta kirjoittaa postaus joka päivä melkein kuukauden ajan. Alkuun mietin riittääkö mulla jotain sanottavaa joka päivälle. No, jotkut postaukset on ihan hattaraa, mutta taitaa siellä muutama olla ihan asiaakin. 

Tänään mulla ei oo mitään ihmeellistä asiaa tai kirjoitettavaa. Aivot on täytetty lahjanarulla, joulupalloilla ja piparilla. Netin arvontakone arpoi kolme onnellista Baby-Vacin voittajaa. 

Jenni / Ilopiikki
Aidafoun
elkkuli@hotmail.com

Onnea teille ihanaiset! Laitan s-postia heti kun pahin joulustressi on hengähdetty ulos.




p.s Sainpa mäkin vihdoin ton hiton joulupallokranssin valmiiksi. Pallot loppu kaksi kertaa kesken ja toisella kerralla revin kaikki jo liimatut pallot irti todeten, että en tasan lähde uudestaan ostamaan lisää palloja. Tuli pienempi kranssi ja hyvä niin. Nätti tuo on mutta seuraavan kerran ostan valmiina. ;)

tiistai 22. joulukuuta 2015

Luukku 22 / DIY heijastin

Monessa blogissa on pyörinyt innostus sudenkorento-heijastimiin. Ne on superhelppo tehdä eikä materiaalitkaan ole kalliit. Sain kuin sainkin aikaiseksi tehdä näitä joululahjaksi. Oonkin tänään ollut oikee tonttu tomera. 

Harmikseni en löytänyt heijastinnauhaa joka olis ollut kaksipuoleista, joten nämä on nyt tehty yksipuoliseen heijastinkankaaseen. Toisaalta ei se yksipuolisuus nyt juuri haittaa jos nämä kiinnittää ilman narua vaikka hihansuuhun. 

Tekemiseen tarvitset siis heijastinnauhaa/kangasta, korupiikkejä ja helmiä. Heijastimien kiinnitykseen voi käyttää hakasia tai lankaa. 




Korupiikki laitetaan läpi kahdesta heijastin siivestä ylläolevalla tavalla. Itse käytin neulaa apuna, koska kangas oli sen verran paksua. Heijastimen jälkeen lisää helmiä ja lopuksi piikin pää käännetään esimerkiksi pihtien avulla kiinni.




Mä pistin jo vaunuihin kaksi heijastinta kiinni. Näyttää nätiltä, eikö? Nää on tosi nopeat tehdä, joten näppärä ehtii vielä tehdä joululahjaksikin. Jos ei joululahjaksi niin edes halvaksi henkivakuutukseksi. :) Hahaa, kerkesinpä vielä tämän vuorokauden puolella postaamaan!

Alkuperiään sudenkorento-heijastin taitaapi olla täältä


maanantai 21. joulukuuta 2015

Luukku 21 / Vinkit paketointiin

Helppous taitaa olla tämän joulun juttu. 

Ehkä siksi, että tää on mun ensimmäinen joulu äitinä? Äitiys luo omat haasteensa joulun järjestelyyn. En pysty ymmärtämään miten jotkut tehoäidit saa tehtyä kaiken. Mä oon leiponut (valmistaikinasta), käynyt ostoksilla (mutten oo edelleenkään valmis), koristellut pipareita (ja kiukutellut kun niistä ei tullut sellaisia kun halusin), siivonnut (mutta sotkenut sitäkin enemmän), uhonnut tekeväni vaikka mitä DIY-joululahjoja (mutten oikeasti oo saanut mitään aikaiseksi) ja mainittakoon nyt viimeisenä, että joulukalenterin suklaat on jo syöty ajat sitten. Toisaalta verrattuna aikaisempiin jouluihin mä oon kyllä ylittänyt itseni. Koskaan kun en oo tehnyt mitään edellä mainittua joulun takia, paitsi syönyt kalenterin suklaat etukäteen. 

Aloin tänään paketoimaan joululahjoja, joista yksikään ei ole itsetehty. Mä tein sitä fudgea, mutta mies on syönyt jo melkein kaiken. Mun piti tehdä sitä lisää, mutta se nyt on vähän jäänyt. Mun myös piti tehdä jotain kasvonaamiota tai kuorinta-ainetta itse. Eipä tullut tehtyä. Suunnittelin vielä jos kerkeäisin tekemään huomenna itse heijastimia lahjojen kylkeen. Todennäköisesti en kerkeä, mutta eikö ookin kiva ajatus. Ajatus on tärkein, eikö niin? Jos kirjoitan vaan pitkät kirjeet jokaiselle siitä, mitä mun piti tehdä mutten sitten tehnytkään. No itsetehty tai ei, niin helpolla olen päässyt. 


Paketointi on aikaisempina vuosina ollut yksi mun lempipuuhista. Nyt vaan koko paperien kahistelu ei innosta. Halusin päästä mahdollisimman nopeasti ja vähällä vaivalla hommasta, koska Leon kanssa kaikkeen yksinkertaiseenkin menee yleensä kaksinkertainen aika. Tigerista saa nättejä laatikoita, joihin yhden pikkuprinsessan joululahjakin pääsi. Rasia on myös kiva säilytykseen, joten se ei oo myöhemmin aivan yhtä turha kuin esimerkiksi lahjakassi. Lahjakassit meillä kyllä odottaa pääsyään uusiokäyttöön, mutta tällä hetkellä kaapit on täynnä vaan "baby boy" aiheisia kasseja. En viitsi niitä nyt jouluna...


Meillä ei olekaan mitään tavallisia mummoja niin kuin pakettikorteista huomaa. ;)
Törmäsin instagrammissa aivan mahtavaan ideaan. Joululahjat kinkunpaistopussiin ja vähän narua ympärille niin tadaa valmista! Paistopussit on myös tosi halpoja, jotain 2e/10kpl jos en nyt aivan väärin muista. Joululahjoista sai kauniita rikollisen helposti. Ei tarvinnut venkslata paperin tai sellofaanin kanssa. Tää helpotti huomattavasti paketointiurakkaa. Enää se ei oo urakka vaan ihan piece of cake.



Mun piti tehdä itse kaikkia ihania jouluherkkuja lahjaksi, mutta päädyin niiden sijaan suklaaseen ja karkkeihin. Ei ainakaan voi mennä pieleen. Täytyy varmaan vaan nöyrtyä ja myöntää, että en oo nyt ollut tehomutsi sata lasissa. Toisaalta vaikka multa on jäänyt monta asiaa tekemättä niin oon saanut paljon muita juttuja tehtyä. Hoidan esimerkiksi joulupukin pr-hommia ja järjestelen kalenteriin aikaa mahdollisimman monelle vierailulle lapsiperheessä. Ensi vuonna menen ehkä joulupukin mukaan tonttutytöksi, koska muoriahan musta ei saa! Mies siis auttaa sitä oikeaa joulupukkia tänä vuonna tuuraamalla muutamassa perheessä. 


En nyt saanut tänään(kään) tehtyä niitä joululahjaostoksia loppuun, joten huomenna tiedossa taas shoppailupäivä. Onneksi Leo on tyytyväinen shoppailija. Nyt kun vaunuissa saa istua niin maailma on hirmuisen jännittävä paikka ja ympäristöä on kiva ihmetellä. Huomiseen!

P.s Vielä huominen aikaa osallistua arvontaan.:)

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Luukku 20 / Vinkatkaa blogeja!




Vinkatkaa mulle teidän lemppariblogeja tai omia blogejanne! 

Mä kaipaan uutta luettavaa mun lukulistalle! Mun lukulistan näkee kokonaisuudessaan bloggerin puolelta, mutta oikeassa palkissa on ne mitä seuraan aktiivisesti. 

Mä oon tulossa taas kipeäksi (jee...), joten en nyt jaksanut aktivoida mun aivoja tämän enempää. 

lauantai 19. joulukuuta 2015

Luukku 19 / Vauhdilla eteenpäin

Leo on pian 8 kuukautta! Voi hurja. Leo otti ensimmäiset konttausaskeleensa itsenäisyyspäivänä ja siitä lähtien vauhtia ja varmuutta on tullut joka päivä lisää. Leo nousee hienosti polvilleen huojumaan välillä myös ilman tukea. Muutaman kerran Leo on myös noussut tukea vasten seisomaan. Vai muka vauva! Iso poika tuo jo on, ainakin kun vastasyntyneeseen vertaa. 

Aamulla täyttelin astianpesukonetta Leo mun jaloissa pyörien. Kun seuraavan kerran nostin katseeni astioista Leo oli jo eteisessä paukuttamassa vaunujen rengasta ihanasti siellä kuramatolla nuohoten. Yhtäkkiä siitä pienestä madosta on kuoriutunut tollanen vauhdikas vesseli. Tänään Leo hoksas myös ekan kerran miten keittiön alalaatikko aukeaa. Se taitaa olla menoa nyt. 



Oma peilikuva on Leon mielestä kauhean hauska ja peilin edessä on kiva kekkaloida. Alma on suosikkikaveri, vaikka Alma ei oo ihan samaa mieltä. Leon otteet on aika rajuja. Onneksi Alma ei ärsyynny siitä, lähinnä tyytyy kohtaloonsa... 

Leo tykkää myös hirveesti Alman luista. Se kuljettaa niitä kontaten pitkin kämppää ja Alma kulkee perässä toivoen, että Leo heittäisi sen sille. Alma tuo välillä leluja Leolle ja pyytää leikkimään. Vielä se toive ei ihan toteudu, mutta ei varmaan mene kauaa kun nuo kaksi touhottaa yhdessä menemään. Se onkin kiva kun Alma saa uuden leikkikaverin. Varsinkin silloin Leon syntymän jälkeen ekoina kuukausina vähän säälitti kun Alma oli niin selkeästi kakkosena kaikessa. Mä kun olin niin kiinni Leossa.


Tein tänään pakettikortteja. Tein meillekin joulukuuseen roikkumaan. Aika söpöt. Semmonen pikapostaus kännykällä juna-asemalle kävellen. Vauhdilla meen minäkin eteenpäin. Nyt meen viettämään kaverin synttäreitä. 

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

perjantai 18. joulukuuta 2015

Luukku 18 / Mikä tuli yllätyksenä #1

Raskaus, synnytys ja vauva-aika on kaikki yhtä suurta mysteeriä mulle edelleen. Niin paljon tapahtuu pienessä ajassa. Keho muuttuu älyttömän paljon suhteellisen nopeassa ajassa. Esimerkiksi raskausaikana mä kerrytin painoa 20kg. Kyllä sellainen lisäpaino tuntuu. Kehon muutoksien lisäksi mieli käy vuoristorataa. Olenko oikeasti valmis vanhemmuuteen?

Ajattelin kerätä asioita ylös, jotka on tullut mulle jonkun verran yllätyksenä raskaudessa, synnytyksessä ja vauva-ajassa. Ekassa postauksessa raskausajan yllätykset. Ehkä näistä on jollekin jotain iloa tai sitten ei. En usko, että kukaan on valmis vanhemmuuteen täysin. Se osaa yllättää vaikka siihen olisi kaikin keinoin valmistunutkin. 


Kuva ©Tanja Räsänen

 Raskausajan hormonit voi oikeesti tehdä susta vähän hullun

Mä oon aina ennen suhtautunut vähän huumorilla siihen, että raskausaikana kaikkeen syynä on  muka hormonit. Siinä vaiheessa kun olin jo toisen kerran heittäytynyt eteisen lattialle kiukuttelemaan kun en löytänyt oikeaa pipoa niin tajusin, et joku on nyt vialla. Käyttäydyin raskausaikana melkoisen huonosti. Kiukuttelin miehelle ja saivatpa muutamat työkaveritkin tuta nahoissaan raskausajan raivon.

Olin kuin lapsi pahimmassa uhmaiässä. Hermostuin mitättömistä asioista, suutuin jos kaukosäädin ei toiminut, heittelin vaatteita pitkin kämppää kun mikään niistä ei mahtunut päälle, itkin vaikken itse edes tiennyt miksi ja samalla sekunnilla itkun kanssa saatoin purskahtaa nauruun. Vika kolmannes alkoi taas olla vähän seesteisempää aikaa. Mitä nyt valitin kokoajan kaikesta mahdollisesta, mutta en ainakaan kiukutellut. 

Kuva ©Tanja Räsänen

Raskaana himoaa kummallisia juttuja

Mä himoitsin lunta ja perunajauhoa. Perunajauhoa kun maistoin niin se himo meni aika nopeaa ohi... Kasvatin vauvamahaa ja peffaa spesiaalilla dieetillä johon kuului ranskalaiset, majoneesi ja cocacola. Voi terve(ys)!

Raskausajan hehkua on vaikea havaita itse

Kun olo on turvonnut, pahoinvoiva ja vatsa tuntuu olevan kokoajan tiellä on tosi vaikea huomata peilistä minkäänlaista "hehkua". Nyt näin jälkikäteen oon varma, että se on sellainen asia jota ei vaan silloin huomaa itse. Muut kyllä huomaa sen onnen ja ihanan vauvamahan. Sekös ottaa päähän kun joku mainitsee sun näyttävän upealta. Miksei sitten tunnu siltä? Jälkikäteen kuvia katsoessa voit huomata sen itsekin. Et näekään turvonnutta valasta vaan kauniin ja onnellisen naisen jolla on ihanan pyöreä maha. Näin ainakin mun tapauksessa kävi.  En silti sano, ettäkö raskausaikana pitäisi voida huonosti ja tuntea olonsa epämukavaksi. Mulla vaan oli huono mäihä kaikkien olojen suhteen. Kaivelin vanhoja postauksia ja tässä yksi 31+6 olotilasta.

Kuva ©Tanja Räsänen

Masuikävä (on kamala sana) mutta ihan todellinen asia

Olin raskausaikana varma, että sitä vatsaa ei missään tapauksessa tule ikävä. Olo oli niin epämukava ja avuton. Ihan niin kun kilpikonna kilvelleen käännettynä. Yritäpä ison vatsan kanssa sitoa kengännauhoja. Se on urheilusuoritus. No mutta toisin kävi. Ottaisin sen ihanan vauvamasun takaisin vaikka heti jos kokeiluun saisi. Toiselle kierrokselle ei olla kuitenkaan ihan vielä valmiita. Masuikävä on mun mielestä ihan ällösöpö sana, mutta se kyllä tiivistää sen tunteen hyvin. Ällösöpön kova masukaipuu!

Raskausaikana koin olevani yksinäinen

Kirjoitin tästä itse asiassa aikanaan postauksen. Raskausaikana ei ihan selkeästi kuulu mihinkään porukkaan, varsinkaan jos ympärillä ei oo muita odottajia tai ystävillä ei juuri ole lapsia. Näin paljon kavereita raskaana ollessa, mutta olo oli kyllä silti todella ulkopuolinen. Kun muut lähti bailaamaan niin sitä jäi itse sohvan nurkkaan kyhjöttämään. (Tosin ekalla kolmanneksella jaksoin vielä juosta muiden mukana.) Vaikka viihdyin ihan hyvin siellä sohvalla niin kyllä se silti oli vähän yksinäinen paikka kun ei ollut ketään toista samassa tilanteessa siinä kaverina.

Aloin juttelemaan jossain vauvafoorumilla muiden odottavien kanssa. Ryhmästä tulikin oikea henkireikä ja nyt meitä on noin kuutisenkymmentä äitiä ympäri Suomea ja kaikilla saman ikäiset lapset. Jutellaan päivittäin Facebookissa ja järjestetään tapaamisia. Ei ole mitään asiaa mitä ei voisi siellä ryhmässä kysyä. Blogista tuli myös tosi tärkeä raskausaikana.

Nyt kun Leo on syntynyt ja kuuluu ihan oikeasti jo siihen äitiporukkaankin niin ei kyllä ole yhtään yksinäistä tuntia tässä elämässä. Leo on aina seurana ja uusia ystäviä on tullut niin paljon, että voi onnea! Blogin myötä oon tavannut myös ihania bloggaavia äitejä ihan livenäkin. Pusut kaikille uusille äitiystäville. <3

Kuulostaako tutuilta asioilta? Mikä teidät yllätti raskausajassa?

p.s En voi uskoa, että noita kuvia ottaessa mun olo oli niin tukala ja epämukava. Viikkoja oli silloin 30+0. En tykännyt peilikuvasta ollenkaan. Perhana mähän oon ihanan näköinen noissa! Masumasumasu! <3

torstai 17. joulukuuta 2015

Luukku 17 / Joululahjahommia

Aloitin tänään vihdoin joululahjojen teon. Ostin joku aika sitten Tigeristä kaikkea ihanaa paketointiin ja lahjojen pakkaukseen. Siellä oli nättejä lasipurkkeja, jotka ostin ajatellen leipovani jotain herkkuja niiden sisälle. Tänään sitten päätin tehdä fudgea joululahjaksi jollekin.




Valitsin Kinuskikissan lime-valkosuklaafudgen reseptin. Todella hyvää, älyttömän helppoa eikä raaka-aineetkaan ole kalliita. Tarkkana saa olla siinä, ettei keitä seosta liian kauan, muuten siitä tulee kokkareista. Itse keitin noin 7 min ja sitten lisäsin limen ja valkosuklaan. Tämän jälkeen sekoitin sähkövatkaimella vajaan minuutin. Onnistui! Ei tosin näytä lähelläkään Kinuskikissan versiota.  Mä tein aika pieniä paloja. Ehkä nää olikin vasta testierä. Kannattaa kokeilla, jos ei lahjaksi niin omaan napaan.


Jossain puolivälissä tota isoa lasipurkkia totesin, että mulla menee ikä ja terveys jos täytän kaikki ostamani purkit fudgella. Pitää varmaan ostaa vielä muutama pienempi purkki. No joululahjat on edelleen todella vaiheessa, mutta ainakin otin askeleen vähän lähemmäs maalia. 

Milläs kaikella te ootte täyttänyt näitä DIY-joululahjapurkkeja? 



keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Luukku 16 / Jouluinen (tai ainakin kimaltava) koti

Mä en oo koskaan ennen ollut mikään jouluintoilija. Leo on herättänyt mussa jonkun piilevän tontun, koska ekaa kertaa ikinä meillä on vähän jouluista kotona! Oon kuunnellut joululauluja, leiponut pipareita ja torttuja, sisustanut ja oikeesti intoillut joulusta. Eka marraskuukin meni niin ettei joululaulut ärsyttänyt mua. 

Leo on äidin pikkuapuri ja auttaa sisustamisessa parhaansa mukaan. Meidän minijoulukuusi on hurjan kiinnostava ja sen pallot olisi kivoja leluja. Mun pitää olla kokoajan ihan kärppänä ja silmät selässä ettei mikään ainakaan ihan kamalan kielletty tartu Leon matkaan. Pitäisi oikeasti jo siirtää nää sisustusroinat ylemmäs. Joulukuusikin on ihan vaaravyöhykkeellä. 

Joululahjat edelleen tuottaa mulle päänvaivaa. Joka hitsin joulu mä juoksen kauppoja läpi muiden myöhäisten kanssa. Miksen opi koskaan? Aina kiukuttaa ja ahdistaa se tungos, valitsemisen vaikeus ja toppatakkikansan satunnainen röyhkeys. Mä annankin kuulua jos joku mua suututtaa niin kun esimerkiksi jonossa ohitteleminen. Nää on vakavia asioita. Joululahjat henkeen ja vereen 4real yall! Mulla on kyllä DIY-lahjoihin purkkeja valmiina, mutta en osaa päättää mitä mä niihin nyt sitten laitan. Jos sitä vaikka huomenna alottaisi. Huomenna on aina hyvä päivä.


Joulukuusi löytyi Bauhaussista. Just sopiva kun meille ei oikein isompaa mahtuisikaan. Vieressä on mun yksi päähän pinttymä, eli Riviera Maisonin sivupöytä. Mulla on sellainen ongelma (nää on näitä maailmanluokan ongelmia), että kun mä nään jotain mistä mä tykkään niin en pääse asiasta yli ennen kun se on hankittu. Harmillinen sattuma vaan, että mun kallis maku ei todellakaan käy käsi kädessä lompakon paksuuden kanssa. Sen takia facebookin kirppissivut laulaa usein mun nimeä. Oikeutan itseni ostamaan jotain kivaa jos saan myytyä ensin jotain vanhaa pois. "Kun mä myin vanhan rahin pois niin tavallaan tää maksais 50 euroa vähemmän" - sanoo mun naisen logiikka. Parhaimmillaan jään jopa voitolle! Näinhän se toimii, eikö niin? ;) 





Meidän joulukoristeet ei oo kamalan virallisia. Hopeanauhasta rusetteja ja servettirenkaita... Hopea todellakin on tän joulun väri!





Ruukkukuusen lisäks meillä on maljakossa kuusen oksia. Niistä tulee niin ihana tuoksu! Uusavuttomana mun piti tarkistaa tarvitseeko pelkät kuusen oksatkin vettä. Jos joku ihmettelee samaa, niin joo kyllä ne tarvitsee. Meillä kuolee kaktuksetkin niin ei nääkään varmaan kauaa kestä. Meidän kaktus muuten ihan oikeasti tekee kuolemaa. Se on ihan ruskea. Näköjään mahdottomastakin tulee mahdollista meidän perheessä. ;)



Hopeinen glitterunelmahässäkkäkasvi on kans Bauhaussista. En tiedä mikä sen nimi on, mut nätti se on ku mikä! Mies ei oikein innostunut tästä kun se pölisee glitteriä. Pretty please, jos nyt yhden joulun edes? 

Ja lisää hopeaa...
Semmoisia härpäkkeitä meillä. Kaikki kimaltava on ihanaa! Lisää kerkeää varmasti tulemaan ja pari joulutähteä ja valotkin jäi kuvaamatta. Voisin aikuisten oikeasti kohta tehdä sen kunnon kotipostauksenkin...