Kaksplus.fi

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kotiäitiys - menetettyjä työvuosia ja huonoa eläkettä

Äitiys - mun loppuelämän ammatti

Miten niin ei ole ammatti?


Mua on alkanut ahdistamaan aivan kamalasti, koska ammattiin valmistumiseen ei ole enää montaa askelta. Sitten mulla on sellainen aikuisten ammatti: terveydenhoitaja. Entä jos tää ei haluakaan? Ahdistaa ajatus toimistotyöajasta ja muiden ehdoilla toimimisesta. Pitäisi neuvoa ja ohjata vaikka edelleen sitä on itsekin aivan metsässä. Ajatus työnteosta vuorolistan mukaan tuntuu vaan nyt isolta palalta ja se on semmonen iso pala, joka juuttuu kurkkuun. Köh köh. Ei pysty, ei tahtois. 

Pitkän kotiäidin uran jälkeen voi olla vaikea työllistyä niihin oikeisiin töihin. Työkokemus ei näy mustana ja valkoisena paperilla. Monen vuoden kotona lorviminen ei edesauta työelämässä eikä kasvata rahapussia eläkepäivillä. Sitähän kotiäidit tekevät - lorvivat. Äitiys työnantajan näkökulmasta on harmillisen usein vain menetettyjä työvuosia, keltanokkaisuutta, yllättäviä työpoissaoloja ja huonoa joustavuutta. 

On helppo unohtaa äitiyden todellinen luonne ja se mitä kaikkea se oikeasti opettaa. Äitiys ei ehkä ole koulutuksia todistuksessa, mutta ainakin mulle äitiys on opettanut enemmän kuin mikään muu asia elämässä. Edes terveydenhoitajan tutkintotodistus ei kerro mun osaamisesta yhtä paljon kuin mitä äitiyden titteli on antanut ja opettanut. Äidithän on ihan multitaskaajia!

Nykyään työelämässä pitää pystyä olemaan kilpailukykyinen. On harmi, ettei kotiäitiyttä juuri arvosteta työmarkkinoilla. Ai sä oot äiti? No sittenhän sä oot varmaan tottunut siihen, että täällä meidän työssä pitää keskittyä moneen asiaan samaan aikaan. Ai sulla on kaksi lasta? No sitten sä varmaan osaat organisoida ja järjestellä mahdottoman hyvin. Vai, että viisi lasta? No kirjoitetaankos sopimus samantien? 

Sitten kun joskus aloitan työnhaun kirjoitan hakemukseen, että alalta on työkokemusta henkilökohtaisesta elämästä, heheh.

Taaperon kasvatus 5/2016-
Vauvanhoidon pro skills 4/2015-
Vauvanhoidon perustiedot 7/2015
Koliikki 5/2015-7/2015
Vauvanhoidon alkeet 5/2015
Synnytys 5/2015


Onhan tässä näitä työvuosia vaikka muille jakaa. Toivon silti, että me äkkirikastutaan ja mä voin sitten vaan lorvia kotona lasten kanssa ja tehdä asioita ilman rahallista pakkoa. ;)

Ajatuksia kotiäitiydestä ja työelämästä? 

torstai 28. huhtikuuta 2016

Pyörät ne pyörivät ympäri!

Reilu kuukausi sitten mulle tuli vaunukuume. Keksin erilaisia syitä miksi me tarvitaan uudet rattaat. Jarruttavana tekijänä (heheh, aika osuva) taisi vähän olla tuo meidän perheen järjen ääni. Näin mielessäni aktiivisen kesän ja kuinka on oikeasti ihan pakko saada jotkut kätevät, ketterät ja pieneen tilaan menevät rattaat. Siis pakko, koska ööö tahtoisin. Ajatus jäi pyörimään mieleen.

No sitten meidän Gessleineistä hajosi jarru ja totesin, että kyllä ne toiset rattaat olisi oikeasti tarpeeseen. Pohdittiin minkälaisia ominaisuuksia haluttaisiin rattailta: ainakin helposti kasattavissa olevat, ketterät, tukevat ja tietysti kauniit. 


Päädyttiin Moweo Magro rattaisiin. Näissä on ilmapyörät ja edessä kääntyvät ja lukittavat pienet pyörät. Rattaat on tukevat, mutta ketterät. Nämä sopivat erityisen hyvin ulkoiluun, koska näillä mennään eikä vaan meinata. Ilmapyörät pehmentävät menoa ja kestävät kovankin soratien renkutuksen. Kääntyvien etupyörien ansiosta näillä kyllä shoppaillaankin kauppojen pienillä käytävillä ihan mukavasti.




Kuomun saa neljään eri asentoon. Siinä on pieni ikkuna, josta voi kurkkia vieläkö lapsi on kyydissä, heh, tai onko jo simahdettu päiväunille. Kuomussa on myös taskuosa, johon mahtuu hyvin tavaraa. Taskun lisäksi tavaraa mahtuu ihan reippaasti tavarakoriinkin.

Istuinosan saa lepotilaan nopeasti, mutta sen nostamiseen tarvitsee kaksi kättä. Säätäminen käy siis rattaiden takana olevalla hihnalla. Tämä ei ole mikään maailmanluokan ongelma, koska sekään ei ole turhan vaikeaa. Jalkatukea ei saa liikutettua, mutta mielestäni pelkästään selkänojaa laskemalla rattaat ovat hyvin lepoasennossa ja päiväunet nukutaan makoisasti menossakin.

Rattaat lepoasennossa

Rattaissa on paljon eri värivaihtoehtoja. Rungon saa mustana ja valkoisena. Kuomuja on niin monen värisiä, että ihan tuotti päänvaivaa valita mikä olisi ihanin. Jos alkaa kyllästyttää niin kuomuja myydään erikseenkin. Kyllä nää on vaan niin nätit!


Rattaiden mukana tulee mukinpidike (meinasin kirjoittaa juomakuppiteline), sadesuoja ja rattaiden säilytyslaukku. Nämä tosiaan saa niin pieneksi, että voi säilyttää laukussakin. Rattaiden kasaaminen käy helposti ja nopeasti. 


Leo viihtyy rattaissa hyvin, varsinkin kun menosuunta on näissä eteenpäin. Rattaat ovat kokonaisuudessa kompaktit ja hyvät perusmenopelit, jotka sopivat niin ulkoiluun kuin kauppakeskuskierroksillekin. Uskon, että nämä on helpot rattaat myös matkustaessa. Jollyroomin sivuilta löytyy tosi hyvä esittelyvideo näistä rattaista. Jos kiinnostuit niin kannattaa käydä kurkkaamassa se! Mä oon ainakin oikein tyytyväinen näihin. Rattaat on just sitä mitä niiltä toivottiinkin!

p.s Meillä meni vähän leikiksi tämä kuvien ottaminen kun tuo mies innostui leikkimään ohjaavaa valokuvaajaa. Rattaiden esittelyä parhaimmillaan...

p.p.s Otsikoinnin jälkeen tajusin, että tää on jo toinen postaus, jonka otsikoin lastenlaulun mukaan. Tätä se päivittäinen hoilottaminen kai tekee? Sopivasti hulluksi?

Toteutettu yhteistyössä Jollyroom.fi kanssa. 

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Yhtä kilpailuu! - Arvonta

Mä oon aivan täpinöissä, koska ollaan Leon kanssa mukana Kaksplussan kansikuvakisassa. Ihan unelma. Leokin olis just täyttänyt yhden vuoden niin jäis ihanat kuvat muistoksi. Kisassa on meidän lisäksi 14 upeaa paria mukana. Käykää kurkkaamassa äänestys

Kansikuvakisan lisäksi Instagramissa kilpaillaan! Nyt olis yks tosi söpö leikkikeittiö jaossa yhteistyössä Jollyroomin kanssa. Jos sun tai kaverin pikkukokki kaipaa gurmeekeittiötä leikkeihinsä, niin klikkaa itsesi @10plussan



maanantai 25. huhtikuuta 2016

Helposti kivaa arkeen - Saa sotkea ja maistaa!

Leo on pienestä pitäen rakastanut kaikkea kimaltavaa ja värikästä. Leikkeihin on eksynyt kaikkea ihanaa; äidin koruja, joulupalloja ja koriste-esineitä. Mitä jos niihin ei saisikaan koskea? Kaiken ei tarvitse olla vaan eieiei. Taide vauvan kanssa on joojoojoo! Saa koskea, kokeilla, länträtä, heittää, sotkea, maistaa, haistaa ja ihmetellä.

Vauvan taidekasvatus kuulostaa oikealta hifistelyltä. Ai, että Picassoa ollaan kasvattamassa vai? Taide vauvan kanssa on parhaimmillaan kehittävää, aistituntemuksia herättävää ja ihanaa, lämpöistä vuorovaikutusta yhdessä. Taiteen ei tarvitse olla mitään kovin suurta, ihmeellistä ja mahtavaa, eikä erityisesti vauvan kanssa siitä edes kannata tehdä liian monimutkaista. Vauvalle tärkeintä on läsnäolo ja vuorovaikutus. Lopputulos ei ole tässä taiteenlajissa tärkein saavutus.

Värikylpy on halpaa ja hauskaa viihdettä kaiken ikäisille lapsille. Helpointahan se on suht paikallaan olevan puikulan kanssa, mutta kyllä tämä toimii touhukkaampienkin muksujen kanssa. Leo on ollut aikaisemmin mummonsa (a.k.a värikylpyohjaaja) pitämässä värikylvyssä. Leo oli silloin puolisen vuotta ja meno hyvin rauhallista. Nyt tältä pian yksveeltä kiisselit lensi pitkin seiniä. Vauhtia ja naurua riitti.


Maalien tekemiseen on monia tyylejä. Voit käyttää valmiita soseita, marjoja, kiisseliä esimerkiksi maissijauhosta ja perunajauhohyytelöä. Värittömästä hyytelöstä saat värillistä elintarvikeväreillä. Oikeastaan tässäkään ei ole mitään yhtä ja oikeaa tapaa. Kaikki syötäväksi kelpaava ja värikäs sopii taiteiluun. On tietysti asia erikseen tuleeko lihasosemaalauksesta kovin hyvän tuoksuinen tai katseenkestävä...


Vauvan kanssa värien länträämisen avuksi voi ottaa esimerkiksi leluja, palloja ja vaikka sieniä. Leo tykkäsi mäiskiä itse lusikalla ja sen jälkeen hyppäsi hyytelön päälle kontillaan. Hyytelön lisäksi meillä oli käytössä myös helmiryynejä, jotka tarttuu kivasti paperille värin seassa. Värikylvyn lisäksi me painettiin valkoiseen kassiin kuvioita perunalla, käsillä ja jaloilla. Siitä lisää kunhan saan sen viimeisteltyä.




Ota huomioon:

- Turvallisuus. Maalit voivat olla liukkaita. Kovasti innostuessaan liikkuva lapsi kaatuu helposti.
- Tilan suojaus. Helppo toteuttaa kylpyhuoneessa ja vieläkin helpompi ulkona sään salliessa.
- Vaatteet vai ilman? Rönttövaatteet päälle tai ihan vaan vaippasillaan. 
- Saa maistaa! Mieti etukäteen maalit ja materiaalit. Onko ok jos hyytelö päätyy vauvasi suuhun?
- Öljyä bebe. Jos käytät elintarvikevärejä niin kannattaa öljytä esimerkiksi babyoililla vauvan kädet niin väri ei tartu ihoon.
- Kunnon paperia. Paperi jolle maalataan on hyvä olla vähän paksumpaa esim. akvarellipaperia. Paperi myös kannattaa teipata lattiaan kiinni niin ei pääse luistamaan alta. Anna taideteosten kuivua vaakatasossa.


Vinkit värikylpyyn omalta äidiltäni, joka on toiminut värikylpyohjaajana ja on varhais- ja erityiskasvatuksen asiantuntija. TiaNina - Taidettaja.

Mitäs taiteiluja te olette vauvojenne kanssa tehneet? 

Seuraavana vinkkinsä kivaan puuhasteluun lasten kanssa jakaa Sängyn alla -blogin Petra. :)

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

10 käskyä äideille


1. Sinä olet Äiti. Muuksi ei muutu.

2. Älä käytä vaippoja väärinpäin. 

3. Pyhitä päiväuniaika. 

4. Kunnioita peppupyyhkeitä ja sappisaippuaa. Ne auttavat joka sotkussa.

5. Älä tapa lapsen mielikuvitusta. Taikinalastakin on ihan hyvä lelu. 

6. Älä tee ruokailuista suurta numeroa. Jos ei oo nälkä, niin ei oo nälkä. Afrikka ei liity tapaukseen.

7. Älä varasta lattialle heitettyä sormiruokaa koiran suusta. Joudut muuten siivoamaan ne.

8. Älä lausu väärää mielipidettä Äityleissä.

9. Älä tavoittele lapsesi nenää niistämisen toivossa. Just do it.

10. Älä tavoittele puolisosi kahvikuppia. Keitä itsellesi pannullinen.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Kulissien takana on...

...SOTKU!

Mulla on kotona aina joku projekti menossa. Projektit päätyy niin, että meillä on alkuperäistä tilannetta entistä kovempi sotku. Kyllä mä usein siivoan, mutta kyllä se sotku ja sekasorto on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Yhden lapsen perheessä tilanne on vielä kohtalaisen hyvin hallinnassa ja voin vaan kuvitella minkälaista meno on useamman lapsen perheessä. 

Koti on yleensä siisti kun meille tulee vieraita. Arkena koti ei vaan pysy näyttelykunnossa, koska leikit räjähtävät viimeistään iltapäivään mennessä lattiasta kattoon. Leo kuljettaa eriparisia sukkia ja vessan shampoopulloja pitkin kämppää ja sormiruokailun kuivuneet leivänpalaset leviävät jalkojen mukana pieneksi muruksi lattialle. Pitkäkarvainen moppi nimeltä Alma pitää huolen siitä, että karvoja löytyy pienten sormien ja varpaiden välistä, suusta ja no siis oikeastaan kaikkialta. 

Oonkin esitellyt teille kotia jo jonkun verran. Esimerkiksi keittiö ja olohuone on kuvissa ihanan seesteisen näköisiä. Niistä kuvista ei ehkä arvaisi, että perheessä on edes lasta. Raotan teille nyt hyvin rajatuilla kuvilla miltä meillä näyttää arkena. Kokonaisuus muistuttaa aikalailla kaaosta. 

Lapsiperheen kotona...


...lattialla lojuu pariton liivinsuoja, joka on kukeutunut jostain keittiön lattialle pienissä käsissä. Aika yksinäisen näköinen.


...tiskejä on kovin vaikea saada suoraan astianpesukoneeseen.


...tuolien jalat on kahviroiskeita täynnä ja vauvalehdet lukemattomina penkin alla.


...peili on lähmitty tahmaisilla tassuilla sumeaksi.


...eteisen vaatteet ja kengät on revitty lattialle jonkun tihulaisen toimesta.


...hoitopöytä hautautuu puhtaiden pyykkien alle. Kuka ne viikkaisi kaappiin asti?


...parittomat sukat uivat vessanpöntössä ja etsivät pesun jälkeen parejaan.


...tavarat päätyvät kummallisiin paikkoihin. Miksi yksinäinen kananmuna seurustelee teepussien kanssa?


...siivouslista on hyvin (huonosti) päivitetty. Lupaan paneutua siivouskaapin siivoukseen kunhan saisin tämän kodin ensin siivottua.


...syöttötuolin pehmuste pyörii koneessa jatkuvasti. Tuoli taitaa olla enemmän käytössä ilman pehmustetta.

...päiväunien aikaan äiti juo mielummin iltapäiväkahvia rauhassa kuin siivoaa. 


Pliis, lohduttakaa äitiä. Onhan teilläkin edes pieni sekasorto kotona?

p.s Kiitos muuten kommenteista edelliseen postaukseen. Oli kiva kun jaoitte kokemuksia ja mielipiteitä asiasta! Peace and love. 

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Matka kahvinkeittimelle on pitkä.

Voisinpas keittää kahvia!
Ai tiskikone onkin valmis. Jos nyt nopeaan tyhjennän nämä. 
...
Täällähän haisee kakka. Mennäänpäs vaihtamaan sun vaippa.
Käsien pesu. Pyyhinpäs tuon lavuaarin samalla.
Laitetaan nuo tuosta pyykkiin. Leo mihin menit?
...
Mitäs sä sillä sukalla meinasit tehdä? Missä sun toinen sukka on?
...
Täältähän se löytyi makkarista.
Voisitkos säkin herätä jo? Mä keitän kahvia.
...
Ai niin Almalle ruokaa. Tuossa, olehyvä.
Leo älä mee. Ne on Alman ruoat.
Katopas tuolla on sun omat lelut. Miten se auto sanoo? Pruuuumpruuum.
...
Niin sitä kahvia. 
Juotko säkin nyt kahvia? Keitänkö?
Okei. Laitan neljä jos säkin juot. 
...
Vesi. Yks, kaks. Mitä Leo puuhaat?
Kolme. Neljä. Noin.
...
Hei, kahvi olis nyt valmista.
...
Voi sua. Niin, silleen se auto sanoo. Pruumpruum. 
Pruumpruumpruum.
Pruumpruum.
...


Ai niin se kahvi.


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Lapsimessuilla lauantaina

Eilinen päivä hurahti taas Lapsimessuilla. Katseltavaa riitti hyvin toiseksikin päiväksi. Leo viihtyi ihan kivasti vaunuissa menoa seuraillen. Meillä oli uudet Moweon rattaat eka kerran nyt messuilla käytössä. Ihanat rattaat on, mutta niistä lisää kun ollaan saatu muutama kilometri lisää mittariin. Uusissa rattaissa oli hyvä istua kun pääsi kunnolla löhöämään. Oikeen isännän elkein Leo nosti jalat ylös turvakaarelle. Pyörittiin äitikaverin kanssa messut läpi ja kävin moikkaamassa myös ihania naisia, jotka on tullut tutuksi blogeista.

Lauantaina en shoppaillut sen suuremmin mitään. Onneksi perjantai oli pyhitetty lastenvaateostoksille niin nyt ei tarvinnut rattaiden kanssa tungeksia rekkien välissä. Leo muutenkin hermostuu helposti jos rattaat eivät liiku. Ihan ymmärrettävää, tylsäähän se on. 

Leon lempparit löytyivät Eläinystäväni -messujen puolelta. Isoille koirille olisi jaksanut nauraa vaikka kuinka. Meidän pikkukoira Alma on ilmeisesti jo niin nähty, ettei enää aiheuta samanlaisia riemunkiljahduksia Leossa. Ihan kiva kun eläinmessut oli samaan aikaan Lapsimessujen kanssa. En tosin tiedä oliko niiden eläinten omistajat samaa mieltä kun niin monet pikkuihmiset oli silittelemässä. 



Lapsimessut herätti taas mun lastenvaatehimon. Jäin himoamaan lisää. Uusin rakkaus on syttynyt Vimmaan. Vimman kuosit on vaan niin hienoja. Harmi kun Vimma ei ollut messuilla. Meillä on taas iso kasa pieniä vaatteita menossa kirpparimyyntiin, joten josko sitä  raaskisi kohta uudistaa Leon vaatekaapin sisältöä. Nyt kun työharkat on loppu niin aikaa riittää eri tavalla ihan palkkatöissäkin käymiseen. Kotihoidontuella kun ei yksinään kamalasti ostella. 


Lapsimessut oli tänä vuonna huomattavasti mielenkiintoisemmat kun viime vuonna. Suurin syy tähän on varmaan se, että oon huomattavasti kiinnostuneempi lastenvaatteista kuin viime vuonna viimeisilläni supistuksissa ja raskaana ollessa. Tommoselle yksveellekin messuilla on katseltavaa. Nyt lähdetään Leon kanssa ulkoilemaan! Rauhallista sunnuntaita. :)

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Lapsimessut perjantaina & ostokset

Mulla oli viimeinen päivä työharjoittelussa! I-ha-naa. Juon tänään viinit sen kunniaksi.  Kun äsken ilmoitin aikeeni viinikauppaan lähdöstä niin mies totes, että "Meillä on Jallua. Eikö kelpaa?". No ehkäpä ei...

Työharjoittelut on ollut kivoja, mutta kyllä se paras työ on kotona. Varsinkin kun työharjoitteluista ei makseta hoitoalalla edes ruokapalkkaa. Enää pari kuukautta jäljellä koulua ja sitten valmistun terveydenhoitajaksi. Valmistuminen jää ensi syksyn hommaksi. Pääsin työharkasta hyvissä ajoin, joten kipaisin Lapsimessuille yksinäni. Messuilla nähtiin tosin Oliver teki meistä perheen -blogin Liinan kanssa. :)


Monen muun tavoin ostohimoissani suuntasin Gugguulle. Kokoja oli hyvin ja varastosta tuotiin koko ajan lisää tuotteita. Jonot Gugguulle oli kuulemma aamulla 45 minuutin luokkaa, mutta ite taisin jonottaa vain kymmenisen minuuttia. Ostin Gugguulta printtipaidan juuri postista kotiutuneiden collegehousujen kaveriksi. Pyörittelin keltaista pipoa ja lippistä, mutta totesin ettei ne oo kovin tarpeellisia ainakaan just nyt. 


Lisäksi ostin Mainion pökät ja Silverjunglen leggarit.



Huomenna lähdetään messuille Leon ehdoin. Tapaan äitikavereita ja shoppailu on kakkossijalla muun ohjelman jälkeen. Oli oikeastaan tosi hyvä idea mennä shoppailemaan ilman Leoa, koska esimerkiksi Gugguun pisteelle olisi ollut vaikea mennä vaunujen kanssa. 

Kuljin messuille junalla ja silloin keskipäivän aikaan ei ainakaan ollut mitään kovin kummoista ruuhkaa ja vaunuja junassa oli vain muutamat. Viikonloppuna meno tosin voi olla toinen. Jos lähdet lapsen kanssa niin varaa mukaan viihdykettä ja omat eväät! Maissinaksut on meillä ainakin aika must have. 

Kivaa viikonloppua!

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kuulumisia - paluu kotiäidiksi

Takana on kuusi viikkoa työharjoittelua, aikaisia aamuja ja hoidosta hakemisia. Oon ollut tosi väsynyt ja oppinut taitavammaksi haukotuksien pidättämisessä. Naama nykii enää vain vähän kun nielaisen haukotuksen... Haukotuksien pidättämisen lisäksi oon tietty oppinut myös työelämästä ja terveydenhoitajan töistä.

Näiden kuuden viikon aikana Leo on ollut isinsä kanssa ja välillä kärrätty hoitoon mummolaan. Onneksi näin, koska napanuora ei venyisi päiväkotiin asti vielä. Enää tämä viikko äitiyspoliklinikalla raskauksien seurantaa ja sitten jään taas Leon kanssa kotiin.


Neuvolan työharjoittelu loppui viime viikolla. Se oli kivaa työtä, joskin mieleen jäi pahasti kummittelemaan raskausmahat ja vastasyntyneet. Vitsailin miehelle, että olis tehnyt mieli napata neuvolasta mukaan semmonen viiden päivän ikäinen vauva. Olis vaan varmaan jäänyt kaukaiseksi haaveeksi terveydenhoitajan tutkinto siinä vaiheessa, heh. En pääse raskausmahojen ihastelusta vieläkään, koska äitiyspolilla seurataan raskauksia ja tehdään ultraäänitutkimuksia. 


Kaipaan jo kovasti kotiäidin arkea. Kaipaan heräämistä Leon kanssa aamulla. Pienien sormien kutitus on paljon mukavampi tapa herätä kuin herätyskelloon. Kaipaan sitä kun saan juoda (kohtuullisen) rauhassa aamukahvini eikä sitä tarvitse hörppiä ruuhkabussissa termarista. Kaipaan Leon kikatusta kun leikitään hippaa. Kaipaan rauhallisia lukuhetkiä ja hiekkalaatikon reunalla istumista. Kaipaan vaunulenkkejä aamupäivällä, kirpparikierroksia päiväuniaikaan ja niitä yhteisiä päiväunia. Tietysti odotan myös äitiystävien kahvitteluhetkiä ja lounastreffejä. 

Kotona oleminenkin tietysti hajottaa välillä, mutta kyllä se silti on parasta työtä mitä olla voi. Kotiäitiys sopii mulle. 


Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Ja sitten kun musta tulee fitnesspimu...


Leoa odottaessa mulla tuli kiloja 20. Viimeisinä viikkoina painoa tuli turvotuksen muodossa kilo viikossa ja luulisin, että mun auttamattoman kovalla hamppari-, ranskis-, ja cocishimolla saaaaattoi ehkä olla myös osuutensa kilojen kertymiseen. Mä todella söin kahden edestä ja tuudittauduin siihen raskauden tunteeseen. Raskaana ollessahan saa syödä ja lyllertää. Se mitä mieltä nykyään olen kahden edestä syömisestä onkin ihan eri juttunsa, mutta onneksi tällä kilogrammojen tarinalla oli ihan onnellinen loppu. 

En ottanut stressiä kilojen tiputtamisesta Leon synnyttyä. Puolen vuoden päästä synnytyksestä olin jo kivassa kunnossa ja kiloja oli tippunut 23. Olin onnekas kun kilot tippuivatkin vähän itsestään. Imetin, söin ja kävin vaunulenkeillä. Syksyllä päätin alkaa liikkumaan ja tavoitteena oli kiinteyttää vartaloa. Ostin uudet salikamppeet, koska kyllähän pelkästään ne sikamageet salivaatteet tekee puoliksi fitnesspimun. Salivaatteet päällä näyttää urheilulliselta vaikka mitään ei oikeasti tekisikään. 

Kävin salilla aktiivisesti ehkä puolitoista kuukautta. Sitten jotain tapahtui. Tuskin mitään merkittävää, koska en edes muista mitä. Niin vain jäi salikortti hyllylle. Viimeksi oon käynyt salilla ehkä puolitoista kuukautta sitten ja silloinkin vain kerran. Otin kyllä tapauksesta instagramiin kuvan muistoksi, tietysti, koska mä oon just niin fitness. Mä oon just niin fitness, että mulla käy joka ikinen kerta näin. Maksan saleille ilmasta. Kertahinnaksi tällä kertaa yhdelle salikäynnille tuli noin 20e. Kylläpä taas kannatti. 

Salijäsenyys sai vastikään uuden aktiivisemman kodin, joka pitää siitä parempaa huolta kuin minä. Tyydyn sen sijaan istumaan sohvalla niissä mun sikamageissa salivaatteissa. Tässä elämän vaiheessa mulle riittää vallan mainiosti imurointi 10kg lapsi kainalossa, heppaleikit samainen lapsi olkapäillä, vaunulenkit päikkäriaikaan ja pikkuautojen ralli nelinkontin. 



Ehkä ensi elämässä. 

torstai 7. huhtikuuta 2016

Materialistin ilonaiheita


- Löysin Gugguun pistaasin värisen hupparin Leolle 10 eurolla kirpparilta

- Vimman popupshopista löytyi mulle ja Leolle leggarit vaikka ne ei kyllä ollutkaan sitä mitä lähdin ostamaan. 

- Posti toi kotiin villiksestä ostamani Molon bodyt.

- Kevättakilla tarkenee jos ajattelee lämpimiä ajatuksia.

- Sesongin vaihtuminen tietää hyviä tai ainakin ihan kohtalaisia alennusmyyntejä.

- Leo kasvaa niin hienosti, että mulla on syy ostaa vaatteita lisää.

- Mies nyökkäsi hyväksyvästi mun ostoksille. 

- Ja se antaa mun hoitaa kaikki lastenvaateostokset.

- Facebookin Gugguu Gugguu! -ryhmässä alkoi juuri villis.

- Äiti lupautui ompelukaveriksi mun lettikangasprojekteihin. (En osaa ommella yhtään. Oon parempi visioinnissa.)

- Mulla repesi eilen housut per..ffasta. Se on kai ihan hyvä syy ostaa uudet housut.

- Varastosta kaivetut kevät- ja kesävaatteet tuntuu ihan uusilta taas.

- Mun vaatekoko on pienentynyt, jonka takia on pitänyt ostaa uusia vaatteita.

- Kun ostaa käytettynä niin siinähän säästää. Ostaminen siis on tuplasti kannattavampaa.

- Lapsimessut on pian! Siellä on varmaan kaikkea ihanaa.

- Mun matikkapää on nykyään loistava, koska rahan käyttäminen ja päässä laskeminen on niin arkipäivää. Esimerkiksi kun x-hintainen tuote on -20% alennuksessa on kannattavaa ostaa 20% enemmän. Toisinaan alennusprosentin suhteuttaminen kuun asentoon auttaa ostopäätöksen tekemisessä.

- Ostin kirppikseltä tyttövauvan vaatteita, koska why not. Ne oli niin söpöjä. Ongelmaksi muodostuu se, että mun lapseni on poika.



Muistakaa pitää pilke silmäkulmassa! 

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Mistä hyvät äidit on tehty?

Hyvä äiti on tehty...

tuoreesta pullasta
luomuruoasta
suositusten täyttämisestä
puhtaista lakanoista
sievästä hymystä
nypityistä kulmakarvoista
sileästä tukasta
pitkistä hermoista
uhrautuvasta asenteesta
tasapainoisesta mielestä
lämpimistä aterioista
ja loppumattomasta energiasta.

No eipäs kuitenkaan. Hyvä äiti on tehty...

rakastavasta katseesta
lämpimästä sylistä
auttavista käsistä
kuuntelevista korvista
lempeästä lohdutuksesta
inhimillisistä erehdyksistä
kannustavista sanoista
läsnäolevasta mielestä
armollisesta asenteesta
suukoista ja haleista
ja onnellisuuden tunteista.



TJ9 päivää kotiäitiyteen! 

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Ah miten ihana startti päivälle!

Aamulla anivarhain on aika nousta parhain. No ei oikeesti. Leo heräsi seiskalta ja mä yritin taas taktiikkaa "makaa mahdollisimman paikallaan äläkä reagoi mihinkään toivoen tempun tarttuvan lapseesi". En tiedä miksi mä edelleen kuvittelen, että paikallaan makaaminen ja nukkuvan esittäminen jotenkin satumaisesti saisi Leon takaisin uneen. Ei se saa eikä oo varmaan koskaan saanutkaan. Toimiiko tää oikeasti kenelläkään? No, kun pieni sormi oli muutaman kerran tökkinyt mua korvaan ja sain poskelleni avonaisen suun ja kielen (joka on Leon käsitys pususta) oli pakko herätä. 

Leo aloitti aamunsa ähisemällä vaippaan keskittynyt ilme kasvoillaan. Aamutoimille ja vaipan vaihtoon siis. Leo ei suostu enää taipumaan hoitopöydälle, joten se on meillä nykyään yhtä kuin vaatekasan säilytyspöytä. Vaippa vaihtuu kivasti lattialla pönttöä vasten rummutellen. Leo siis rummuttaa, en minä. Laskin käytetyn vaipan lattialle ja nostin pikkupeffan pesulle. Uusi vaippa onkin looginen seuraava askel. 

Leoeieieiäläkoskesiihen yhteen hengenvetoon - ja niin olin sekuntin liian myöhässä. Vaikka äitiyden myötä refleksit ovat hioutuneet palkkasotilaan tasolle olin tänään liian hidas. Leo kerkesi kahmaisemaan kivan kourallisen sitä itseään. Ah!



Rauhallista sunnuntaita kaikille!

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Leo 11kk

Mun ihana kultamuru on huomenna 11 kuukautta! Kohta eletty vuosi yhdessä. Ihan mahdotonta! 


Leo otti muutama päivä sitten ensimmäiset askeleensa ilman tukea. Vain pari hassua, mutta siitä se lähtee. Ihmettelen, miten ikinä saan Leon kävelemään kengissä. Kun kengät laittaa jalkaan alkaa monen desibelin huuto, joka ei helpota ennen kuin kengät on viskattu niin pitkälle kun pienistä käsistä lähtee. Oon kokeillut muutamia kenkiä, oikean kokoisia ja eri mallisia, mutta Leo tykkäisi tassutella vain paljain varpain. Sukatkin on ihan nounou kiitos. Ehkä se tästä...

Muutamia kahden tavun yhdistelmiä Leo jo hokee. Ruokapöydästä kuuluu nam, äiti on "äitti" ja isi "itti". Pallotellessa Leo sanoo "hetä", joka tarkoittaa heittämistä. Vilkuttaessa sanotaan "heehee". Ihanaa, että siitä kapaloidusta mykkyrästä on alkanut kasvaa tommonen vuorovaikuttavampi tyyppi. Jutteleminenkaan ei enää tunnu niin yksinäiseltä kun Leo höpöttää, huudahtelee, hörisee ja päristelee. 

Leo syö viidesti päivässä, sosetta tai itse sormin. Lempparia on jauhelihakastike, makaroni, mandariini ja Yosa. Leo on aina ollut hyvä syömään ja on kasvanutkin ihan silmissä. En nyt tiedä mittoja, kun neuvolassa ollaan oltu viimeksi joulukuussa, mutta vaatteissa on käytössä koot 80 ja 86. 


Koirat ja autot kiinnostaa Leoa kovasti. Alman karvoissa olisi kiva roikkua ja repiä viiksistä. Ulkona ollessa autoja seuraillaan ja kotona päristellään pikkuautoilla. On meillä nukkejakin ollut tarjolla... Ei tässä mihinkään muottiin olla kasvatettu, mutta Leo on kyllä niin selkeä poika kun poika voi olla. Ihana pieni äijä, joika mäiskii menemään ja nauraa vanhempiensa tavoin pieruäänille. 

Leon aikaisempia kuulumisia: 10kk9kk8kk7kk