Kaksplus.fi

tiistai 31. toukokuuta 2016

Vauvakuume - järjen ja sydämen taistelu

Kuva: Tanja Räsänen
Pienen kokemusperäisen tutkimukseni mukaan vauvakuume etenee tietyn kaavan ja prosessin kautta. Vauvakuumeeseen sairastutaan aivan stabiilista, yleensä kohtuullisen tasapainoisesta tilasta. Kaikki on hyvin. Et huomaa kaivata elämääsi mitään mullistavaa, et ainakaan sitä huumaavan tuoksuista nyyttiä. Ei meille mitään vauvaa. Ennen kuumeen alkamista ajatus vauvasta saattaa oikeastaan tuntua jopa kauhealta. Ei meille todellakaan mitään vauvaa. Pahimillaan tällöin mielikuva raskaudesta tai vauvasta aiheuttaa puistatuksia ja ahdistuneisuutta.

Jokin ärsyke, tavallisesti raskaus tai vastasyntynyt lähipiirissä saa kuumeen aluilleen. Kuumeilu ei välttämättä iske kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan oirehdinta hiipii salakavalasti yllättäen kovimmankin vastustajan. Kuumeilija huomaa antaneensa tilaa ajatuksissaan vauvalle. No olisihan se... Ehkäpä sittenkin? Mitäpäs jos?

Kun ajatus vauvasta on saatu itämään, elämä antaa kuumeilijalle vauvalasit silmille. Sitten onkin vauvoja siellä ja vauvoja täällä. Kuumeilija huomaa tuijottavansa muiden vauvoja sydänsilmillä. Yhtäkkiä vauvat valtaavat kuumeilijan ajatukset. Normaalisti tässä vaiheessa kuume ei enää laske vaan pitää otteessaan.

Vauvakuume on usein järjen ja sydämen taistelu. Tämän takia jokaiseen vauvakuumeeseen kuuluu tavallisesti myös kieltämisen vaihe. Järki saattaa pistää hanttiin. Mielessä pyörii vauvavarustelun hinnat, työura, vaipparalli ja kaikki vauvan myötä muuttuvat arkipäiväiset asiat. Järki harvemmin on kuitenkaan parantava lääke vauvakuumeeseen.

Vauvakuume on uusiutuva sairaus eikä aiempi sairastaminen anna immuniteettia. Kovapäisinkin vauvakuumetta vastaan taisteleva taipuu useimmiten viimeistään kun yhtälöön lisätään aika, joka kultaa muistot. Tyytyväisyys oman elämän kokoonpanoon saattaa antaa siedon vauvakuumeelle. Tämäkään ei tosin anna 100 %:sta suojaa. Lopulta vauvakuume yleensä etenee siihen pisteeseen, että edes muistot rankasta vauva-ajasta eivät paina vaa'assa yhtä paljon kuin muutaman kilon rakkauspakkaus.


Ja onko mulla vauvakuume? No on. Toistaiseksi järki pitää vielä sydämelle puolensa. Järki kehoittaa käymään sen koulun tällä kertaa loppuun. Järki myös kauhistelee ajatusta kahdesta vaippapepusta. Toisaalta sydän sanoo, että hitot! Vauvat on ihania. Kirjoitin vauvakuumeesta myös täällä. Huomatkaa kuinka nopeasti etenevä tauti vauvakuume on.

Kaikille vauvakuumeen kanssa taisteleville toivotan lämpimiä plussatuulia! Onko vauvakuume?

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Nollat tauluun - juomapelejä ja promillesuukkoja

On onni olla kahden vanhemman perhe. On onni, että meillä on tarvittaessa myös isovanhemmat apuna arjessa. Ne mahdollistavat myös äidin riennot. Tiedättekö, kun välillä tulee niitä hetkiä kun tekisi mieli ottaa äkkilähtöloma äitiydestä? Vapaaksi hetkeksi välillä riittää sometauko yksin vessaan lukittautuneena ja joskus tarvitaan ilta tyttöystävien kanssa. Arjen höyryt pitää päästää pihalle. Puuh yöherätyksille, kakkavaipoille ja sormiruokailusotkulle pöydän alla. 

On ihanaa kun elämässä on (jos nyt näin mustavalkoisesti jaetaan) lapsettomia ja lapsellisia ystäviä. Äitiystävien kanssa jaetaan arjen ilot ja murheet. Saadaan sitä vertaistukea. Toinen äiti ymmärtää pienistä asioista iloitsemisen sekä sen ketutuksen, joka tulee liian lyhyistä päiväunista, inhokkiruoista ja kylmästä kahvista. Äiti tietää. Lapsettomien ystävien kanssa vaihdetaan vaihde totaalisen viihteelle ja se on onni sekin. (Tosin monesti myös lapsettomien kanssa päätyy puhumaan lapsista. Miltä se synnytys oikeasti tuntuu? Minkälaista on olla äiti?)

Joku ehkä antaa huonon äidin leiman ulkona päättömästi riekkuvalle äidille. Kyllähän äideillä aina järki pysyy päässä, kai? Vaan entäpä jos äiti olisikin joskus mieleltään aivan lapseton? (Mitenkään lapsettomien elämää väheksymättä.) Kyllä äitikin osaa heiluttaa pyllyä musiikin tahtiin. Kyllä äitikin osaa nauraa muille, itselleen ja muiden mukana. Äiti osaa aina sen mitä ei tarvitse unohtaa.


Mun lauantai sisälsi järjetöntä kaljan kittaamista ja juomapelien pelaamista. Tupakka sauhusi (anteeksi äiti) ja laskuhumalassa kylmät kanankintut maistuvat taivaalliselta. Ai tuo muka äiti? Uskokaa pois ja vielä vastuuntuntoinen sellainen.

Joskus on hyvä laittaa nollat tauluun. En väitä, että kaikkien äitien tarvitsisi, ei tämä ole munkaan elinehto. Kyllä se silti tekee vaan välillä hyvää - juoruta miehistä tai siitä kenellä on kovin rusketus. Jos jurolle päälle sattuu varsin hyvin riittää myös keskustelu hyttysistä, hyvästä tönikkäviinistä tai siitä kuka on paras joukkuekaveri beerbongiin. 

Vaihdoin eilen vaihteen jos en nyt aivan kutoselle niin ainakin vitoselle. Perus viikonloppuriennoista poiketen pelasin juomapelejä ja hurrasin niille, jotka joivat nopeiten lasin tyhjäksi. Sytytin tupakan ja hetken elin sitä hetkeä kun en ollut äiti. Olin Matu - se joka osaa putkittaa kaljan ykkösellä, se joka myös polttaa tupakkaa juhlatuulella ja se joka nauraa rätkättää tyttöystävien kanssa. Olin se Matu, jonka jutut on aivan yhtä laadukkaita kuin lämmin kalja. Se Matu, joka osaa kohtalaisen sulavasti soluttautua mukaan juttuun kuin juttuun. Se, joka kipittää tyttöystävän kanssa nurkan taakse juoruamaan ja jakaa promillesuukon. Aivan niin kuin ennenkin. Kahta en vaihda - ystäviä tai perhettä.

torstai 26. toukokuuta 2016

Pienen prinssin synttärit

Leon 1-vuotissynttärit sujui oikein mukavasti. Meidän kompaktiin kolmioon mahtui hyvin kaikki vieraatkin vaikka sitä alkuun vähän pelkäsin. Kukaan ei joutunut vessaan tai komeroon istumaan. Tunnelma oli tiivis, mutta uskon, että kaikki olivat tyytyväisiä. Onneksi ei satanutkaan ja pystyimme laajentamaan juhlien neliöitä terassille. 

Leo oli koko päivän aivan onnessaan. Mahdottomasti syliä, huomiota, taputuksia, halitteluja, uusia leluja ja herkkuja - ihmekös tuo kun oli niin iloinen. 








Stressistä huolimatta kaikki saivat vatsansa täyteen suolaista ja makeaa. Ulkoistin suurimman osan tarjoiluiden valmistamisesta Lidlille ja isovanhemmille. Iso kiitos mummoille ja kummitädille. <3 Meillä oli tarjolla karkkeja, popcornia, kuivakakkuja, keksejä, tonnikalaleipiä, kahta erilaista piirakkaa, lihapullia, coctailpiirakoita, munavoita ja kermakakku tietenkin. 




Juhlien järjestämisessä parasta on mun mielestä koristelut. Koristelut menikin tällä kertaa vähän överiksi ja vähempikin olisi hyvin riittänyt. Ostin viirejä, erilaisia ilmapalloja, pompomeja ja yhteensopivat kattaustarvikkeet. 

Synttärikoristeet oli väriltään näitä stereotyyppisiä poikavärejä. Lisäksi sain yhteistyön merkeissä Pretty Pretty Partylta prinssi - teemaisia synttärikoristeita. Jos joku muu äiti tuskailee sitä kun tytöille löytyy aina prinsessajuttuja, mutta pojille ei mistään prinssijuttuja niin nyt löytyy Pretty Pretty Partylta! Nettisivuilta löytyy myös tosi söpöjä julisteita. Kannattaa käydä kurkkaamassa, ei ole nimittäin hinnoilla pilattuja. Sydänsilmähymiö!



Lahjaksi Leo sai kaikkea kivaa ja hyödyllistä! Ainakin Leon mielestä kaikki lahjat on ihan huippuja. Me tosin vähän pidellään miehen kanssa korvia kun Leo innoissaan huudattaa bussia, joka soittaa yhtä biisiä kovaan ääneen. Toisaalta se iänikuinen laulava koira alkoikin jo vähän kyllästyttämään meitä kaikkia. Kivaa uutta mölyä tähän huusholliin. 

Vähän etukäteen pelkäsin saatavien lelujen määrää kun niitä löytyi valmiiksi jo ihan riittävästi. Kaikki lelut ovat kuitenkin olleet jo kovassa käytössä. Erityisen tärkeitä Leolle on leikkikännykkä, puiset työkalut ja autot. Lelujen lisäksi Leo sai potan, puhallettavan uima-altaan pihalle ja vaatteita. 



Juhlien jälkeen oli kaaos. Tai siis on edelleen.


Kiitos kaikille vieraille! Oli hyvät pippalot! 

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Matkamuistoina hiekkaa ja rusketusta

Pitkästä aikaa! Kirjoitettavaa olisi ainakin kirjan verran. Leon synttäripostaus odottaa pinossa ja matkan myötä uusia postausideoita tuli mahdottomasti. Tultiin viime yönä kotiin ja ah miten ihana olikaan kellahtaa omaan sänkyyn nukkumaan. Kyllä se oma kuopalle nukuttu sänky on aina paras, vaikka kuinka olisi tähtiä hotellilla.

Koti on kuin tornadon jäljiltä. Leon synttäreiden roippeita ei ole kukaan kerinnyt siivoamaan kun matka tuli niin todellisena äkkilähtönä. Harmi kun meidän taloudenhoitaja jäi samaan aikaan meidän kanssa lomalle. Puutarhanhoitajakin on unohtanut kastella kukat, jotka on nyt kuolleet terassille. Tylsää palata sotkuiseen kotiin lomalta. Meillä on täällä edelleen esimerkiksi kermakakku kakkukuvun alla jääkaapissa ja popcornia lattialla. Siivoamaan siis, kunhan jaksan laittaa taloudenhoitajavaihteen päälle.


Lomailu lapsettomana on lomailua. Loma lapsen kanssa ei ole ainakaan mikään löhöilyloma. Toki auringossa tuli makoiltua ja useamman aikuisen ollessa matkassa sai niitä drinkkejäkin tissuteltua ihan kohtuullisen lomaturvotuksen verran. Lapsi vaan ei osaa vaihtaa lomavaihteelle. Samat kiukut kiukutellaan ja ne hiton hampaat valvottavat ulkomaillakin. Onneksi Leo on tommonen aika kokoaikainen ilopilleri. 

Tietysti loma oli aivan törkeän ihana. Aurinko ja hyvä ruoka tekevät ihmeitä. Rusketus ja shoppailu muuttavat maailmaa. Tekemistä olisi riittänyt toiseksikin viikoksi tai vaikka vuodeksi jos tykkää päivistä auringon alla. Jos kävelytiet olisivat vähemmän mutkikkaita ja kuopattomia ja muurahaisia olisi vähemmän, harkitsisin Maltalle muuttamista. Matkamuistoina lomasta jäi matkalaukun pohjalle kasa hiekkaa, rusketusta, ihania muistoja ja kauniita valokuvia. Koska tahansa uudestaan.


Kirjoittelen lomasta tarkemmin lisää myöhemmin. Nyt täytyy varmaan mennä purkamaan matkalaukut ja siivoamaan. Hoh, ihana arki! 

tiistai 17. toukokuuta 2016

Blogihiljaisuus, koska...

...me lähdetään Maltalle! Tää tuli todellisena äkkilähtönä, koska liput on eilen ostettu. Mies tulee perästä torstaina. Me lähdetään Leon ja mun vanhempien kanssa parin tunnin päästä. Postauksia on luonnoksissa jo odottelemassa, mutta palataan niihin ensi viikolla. Nyt lomaillaan! Instaan päivittelen varmasti viikon aikana: @10plussan



Kivaa viikkoa kaikille. :) 

perjantai 13. toukokuuta 2016

Synttärikoristeita

Kiitos tsempeistä! Täällä näkyy valoa tunnelin päässä. Leo nukkuu pitkiä päikkäreitä ja mä oon kerennyt siivoamaan hyvin. Eilen tein rocky roadeja, jotka pilasin totaalisesti. Päätin silloin, että synttärit kestitetään valmissapuskalla kakkua ja piirakoita lukuunottamatta. Kakkuakaan en itse tee. Aina mä onnistun stressipäissäni säheltämään. Mennään siis sieltä mistä aita on sopivan matalalla. Vähän vähemmän stressiä! Parempi niin.

Synttärikoristeet ja kattaustarvikkeet on nyt kasassa. Teemaväreinä stereotyyppiset poikavärit, joita mä niin rakastan. Pretty Pretty Partyn suunnittelemat koristeet tietty meidän pienen prinssin arvoisella tyylillä. 






Nyt palaan tappelemaan pyykkivuoren kanssa! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille! 

torstai 12. toukokuuta 2016

Synttärit ylihuomenna ja karmea stressi

Blogi on ollut hiljaisempi, koska nyt on niin paljon tekemistä ettei kaikkeen vaan millään veny. Postausideoita on takataskussa, mutta niihin vasta ensi viikolla. Mulla on miljoona rautaa tulessa ja aikaa aivan liian vähän aikaa. Tapani mukaan stressaan aivan hulluna ja ei se kyllä tässä tietokoneen edessä istumalla yhtään helpota. Hyvä minä!

Pitäisi vielä haalia synttärikoristeita. Pitäisi tehdä rocky roadit, suolaiset piirakat, koristella kakku ja päättää, että mitä hittoa me oikeasti tarjotaan synttäreillä, jotka on ylihuomenna

Pitäisi siivota; imuroida, mopata lattiaan liiskaantuneet banaanit, pyyhkiä tuhannen kerros pölyä, pyykätä tai edes piilottaa ne pyykit johonkin. Pyykkivuori ei mahdu enää edes pyykkikaappiin.

Pitäisi koota Leon huoneen leikkikeittiö, jotta se edes vähän näyttäisi vieraiden silmään lastenhuoneelta eikä kasalta laatikoita ja kirpputorikasseja. Nekin tavarat pitäisi johonkin hävittää.

Pitäisi saada terassille kuolleet kukat henkiin tai heivata ne mäkeen. Kerkesivät nekin olla hengissä viikon. 

Pitäisi päättää mitä puetaan juhliin päälle. Eihän mulla ole mitään oikean kokoista mekkoa itselleni. Mistä ja minkälainen?
Kirsikkana tämän liian myöhään setvittäväksi jätetyn kaaoksen päälle olisi heitettynä vielä yksi koulutyö, jonka deadline olisi sunnuntaina. 

Ai niin, koska olen vähän hölmö ostettiin vahingossa leffaliput sunnuntai illaksi. En muistanut koko koulutehtävää enkä sitä, että me juhlitaan synttäreitä toisen kerran sunnuntaina eri porukan kanssa! Siis tuplabuukkaus ja muutenkin aivan liian vähän aikaa. Tätä kirjoittaessa alkaa ahdistamaan. Miksi mulla täytyy olla näin huonosti toimivat aivot? 
Kaipa tämä tästä. Asia kerrallaan tyhjennetään to do -lista. 

Tällanen olo!

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Viikonloppuna

Meillä on ollut ihana viikonloppu. Aurinkoiset kelit helli meitä, joten viikonloppu on kulunut lähinnä ulkona ollessa. Aika mahtavaa, että toukokuussa on tällaiset helteet. Perjantaina oltiin naapurissa äitiystävän ja Leon tulevan heilan takapihalla. Siinä pihalla auringossa nauttiessa ja lasten leikkiessä tuli ihan olo, että mä en halua koskaan ikinäikinä töihin. Miksi kukaan haluaisi olla mitään muuta kuin kotiäiti? Se meni aivan lomailusta, varsinkin kun juotiin pilleillä (alkoholitonta) vadelmamojitoa ja lasten pikkukivien ja mullan syöntiä lukuunottamatta kaikki meni ihan nappiin. Onhan näille päiville toki vastapainoksi niitä ihan karseitakin päiviä (jolloin mietin, että miksi kukaan haluaisi olla kotiäiti). 



Lauantaina käytiin toisen äitiystävän (@hannakaisaran) luona. Juhlittiin Leon tulevan bestiksen 1-vuotissynttäreitä. Siinä melskeessä ja lasten tohinassa tuli olo, että mitä jos se pikkusisarus... Olihan ne nyt niin söpöjä kaikki yhdessä vaikka varastelivatkin toistensa leluja ja veivät maissinaksut suusta.

Kattaus ja kaikki koristeet oli niin suloisia. Tästä on paha pistää paremmaksi. Kaikki oli hyvällä maulla suunniteltu ja tarkkaan harkitusti söpöä!



Äitienpäivä alkoi aivan väärällä jalalla. Joskus tuntuu siltä, että naiset ja miehet ovat oikeasti ihan eri planeetoilta. Meillä oli kuitenkin huonosta alusta huolimatta tosi kiva päivä mummolassa. Pihalla oli niin lämmin, että Leo pääsi ammeeseen polskimaan.  


Syötiin hyvin ja Leokin sai maistaa kakkua. Jonkun mielestä tarpeetonta, mutta mun mielestä ihan kiva juttu jos joskus saa jonkun palan leivonnaista. Leo syö muutenkin pitkälti samoja ruokia kuin me. Päikkäreiden jälkeen käytiin läheisellä lammella heittelemässä kiviä ja ihmettelemässä metsää.



Aikaa riitti myös sormiväritaiteiluun. Taas yksi hieno kehystettävä maalaus. Kohta voidaan tapetoida koko huone niillä...



Ei meidän viikonloput aina ole näin täynnä ohjelmaa. Nyt vaan sattui samaan syssyyn kaikki kivat jutut. Ei ihan perusviikonloppu, mutta en valita. Nyt toivotaan, että kivat säät jatkuu!  Tämäkin päivä sai ruusuisen loppunsa. Joskus miehille kai täytyy vaan sanoa todella suoraan...


Kivaa alkavaa viikkoa!

*Rattaat yhteistyössä Jollyroom.fi kanssa

Voiko olla toista samanlaista...


Onnen hetkiä oikeasti jokainen,
äiti sydämessään tuntee sen. 

Vaihtaisinko päivääkään? Tuskin. En sitä huonointakaan.

Kitiset ja raivoat
Heittäydyt ja tukistat

Unohdan ja hermostun
Karkaan, sitten ahdistun.

Takkutukka, tahma ja pöly.
Se on sotku mun ihan oma.
Nyt tule syliin sinä pieni ja soma.

Kutitan ja kikatat.
Ilveilen, sä naurahdat.

Voiko olla toista samanlaista
- ammattia näin oikeenlaista?



Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! <3


lauantai 7. toukokuuta 2016

"Leo tää ON hauskaa!"

Katsos Leo kun tää on kivaa! Noin! Jee jee jee! 



Ei seinälle! Oota! EI! Viel yks kerta! Käsi tohon, jooko? Pliis. Mummot tykkää! Ihana muisto. Joo ja sit viel kerran. Ei äitiä! Ei äitiäää!!!



Lopputuloksena neljä sinistä kättä, kolme sinistä jalkaa, yksi sinen vatsa ja kaksi melkein sinistä kassia. Kuvissa pesemättä, silittämättä, ompelematta ja viimeistelemättä. Mut pääsitte jyvälle? Katsotaan saanko näitä edes huomiseksi valmiiksi tai sitten nää voiskin olla semmoiset "viimeistele ite" -kassit. Ihan söpöt. :)

torstai 5. toukokuuta 2016

Yksveen synttäreiden järjestelyä

Mä oon todella kova stressaamaan. Saan stressin aikaiseksi oikeastaan ihan mistä vaan. Suurimmat stressin aiheuttajat on kiire ja yllätysvieraat! Leon yksivuotissynttäreitä en ole vielä kerennyt kovasti miettimään. Suurin syy siihen on varmaan tuo juhlien sankari. Leo pitää elämän sopivan kiireisenä.

Heräsin tällä viikolla siihen, että Leon synttärijuhliin on vajaa kaksi viikkoa aikaa. Pakko siis alkaa suunnittelemaan, koska tässähän tulee kiire (=stressi). Vieraita tulee parisenkymmentä, joten meidän kolmiossa tulee olemaan tiivis tunnelma. Onneksi päästään meidän terassillekin jos säät sallii. 

Ruokapuolesta mulla ei ole harmainta aavistusta. Jotain helppoa ainakin. Arvon edelleen sitä, teenkö kakkuja itse. Mies ehdotti, että mitäpä jos tilaisin kakut jostain. Olen kuulemma raivoleipuri silloin kun täytyisi onnistua. Myönnän, että hermostun helposti silloin kun leipomukset ei onnistu niin kuin visioin. Silloin jauhot lentää. Mun kriteerit on vähintäänkin puoliammattilaisen tasolla, vaikka omat taidot ei riitä kuin ihan söpöön. Joten, ehkäpä siirrän kakkuvastuun suosiolla jollekin muulle? En tiedä...


Synttärikoristelut on pikku prinssi teemalla. Väreinä vaaleansinisen ja mintunvihreän sävyt. Ei varmaan kenellekään tule yllätyksenä? Tytöille löytyy aina prinsessajuttuja, mutta kaikki poikien valmiit teemat on aina jotain autoja. Onneksi hätiin astui Pretty Pretty Party, josta meille suunniteltiin pikku prinssi teemaisia koristeita. Niistä lisää myöhemmin. 

Löysin Tigerista ihan supersöpöjä pillimukeja, pulloja ja lasipurkkeja. Oli pakko ostaa niitä synttäreille. Vielä täytyisi löytää jostain sopivan värisiä ilmapalloja ja kattaustarvikkeet. Luultavasti juhlat kestitetään ihan vaan kertsilautasilta, sillä meidän pienessä keittiössä ei oikein pyöritetä parinkymmenen ihmisen astiashowta puhumattakaan siitä, että jokaiselle riittäisi samanlaiset lautaset... Kakkua ei ole kiva syödä keittolautaselta. 



Auttakaa! Mitä olette tarjonneet yleensä juhlissa vieraille? Jotain kivaa, helppoa ja halpaa? 

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Mitä eka vuosi äitinä toi tullessaan?


- Olen nukkunut vähemmän kuin ikinä.

- Olen nukkunut enemmän päiväunia kuin koskaan.

- Opin tekemään asioita yhdellä kädellä. Spagetin syöminen ja juuston leikkaaminen vasemmalla kädellä taitavat olla suurimmat huippuhetket.

- Opin mitä on krapulainen olo ilman alkoholia.



- Kasvatin hauislihakset, ihan semmoiset kunnolliset, jotka ei mene kasaan painamalla.

- Laihduin 27 kg.

- Opin taitavaksi sosetehtailijaksi.

- Tapoin ainakin neljä kasvia. Miten tuo lapsi on onnistunut noin hyvin?

- Oivalsin mitä sotkuisuus oikeasti tarkoittaa.

- Opin katsomaan sotkuisuutta sormien läpi (tai oikeastaan vain ummistan silmäni sille)


- Opin taitavammaksi ennakoimisessa ja järjestelemisessä.

- Koukutuin kahviin.

- Tulin riippuvaiseksi myös lastenvaatteista.

- Tutustuin aivan uskomattomiin äiteihin.

- Pääsin vihdoin toteuttamaan unelmaani hiekkalaatikon reunalla istumisesta.

- Tein ensimmäisen hiekkakakkuni pitkään aikaan. Epäonnistuin ja yritin uudestaan

- Hullaannuin äitityyliin. Leopardikuosit ja tiukat paidat ovat väistyneet Vimman ja tunikoiden myötä


- Kasvoin vähän enemmän aikuiseksi, mutta sain minipillereiden myötä throwbackin teini-ikään

- Sain valtavasti itsevarmuutta ja rohkeutta toteuttaa itseäni.

- Muutin kaksi kertaa.

- Kuljin monesti likaisissa vaatteissa. Joka paidan olkapäällä on vähintäänkin pienen ihmisen räät tai soseet.

- Itkin olohuoneen lattialla.

- Raivosin miehelle enemmän kuin ikinä ja rakastan nyt kahta kauheammin.

- Iloitsin hassuista ja pienistä asioista.

- Riemuitsin onnistumisista. 

- Olin ahdistunut monesta pienestä, mutta silloin kovin suuresta asiasta.

- Puhun jatkuvasti "meistä". "Me tykätään bataatista, me opittiin kävelemään ja me juodaan nokkamukista..."

- Imetin, imetin ja imetin.

- Ehdollistuin moneen asiaan. Esimerkiksi ostoskärryjen heijaukseen ja tapahtumien selostukseen vaikka ne ostoskärryt olisi tyhjät ja olisin yksin. 

- Vaihdoin ainakin noin 1800 vaippaa.

- Opin arvostamaan pieniä ja arkisia juttuja.

- Löysin itsestäni aivan uusia puolia.

- Rakastuin ja rakastan enemmän kuin ikinä.

- Opin nauttimaan tavallisuudesta.



- Tutustuin maailman rakkaimpaan ja ihanimpaan ihmiseen -meidän Leoon.