Kaksplus.fi

torstai 29. joulukuuta 2016

Äidin järki ei oikeen kestä tätä.

Joulu oli ja meni. Vietettiin joulua sekä mun että miehen perheen kanssa. Jouluruoat on siis syöty varmuuden vuoksi kahteen kertaan ja lahjoja jaettu niin, että koin tarpeekseni ahdistua meidän aivan liian pienestä lastenhuoneesta. Minne nämä kaikki lelut oikein laitetaan ja kuka niillä kaikilla ehtii leikkimään? Mies ravisteli vähän olkapäistä ja totesi, että tämä nyt ei todellakaan ole ahdistumisen arvoinen syy. Se on vaan sisäänrakennettu ominaisuus.


Jouluaattona taaperon lahjoista paljastui yksi parkkitalo. Kaunis puinen ja näppärän kokoinen. Seuraavasta paketista tuli toinen parkkitalo. Perkele. Joulupukilla oli ilmeisesti mennyt paketit vähän sekaisin. Kun yritin vaivihkaa työntää sitä suloista äidinkin silmää miellyttävää junarataan liitettävää parkkitaloa näytille oli taaperon kiinnostus jo herännyt siitä toisesta. 

Arvatkaapas minkälainen se toinen parkkitalo oikein on? 

Toinen parkkitalo kutsuu leikkimään riemunkirjavilla väreillään ja oikein huutaa leikkimielisyyden perään. Samalla se huutaa äidille vahingoniloaan: "Hah-hah-haa! Luuletko tosiaan, että lapsesi valitsisi sisutukseen sopivan parkkitalon ennemmin kuin minut - parkkitalojen kuninkaan, joka pojan unelman!". Sen muoviset radat vievät suuremman lattiatilan lastenhuoneesta kuin äidin järki kestää. Lelun suunnittelija on joku, joka tykkää värittää penaalin jokaisella kynällä. Siis aivan joka ikisellä. Vein tän päässäni aivan henkilökohtaiselle tasolle ja mietin, että parkkitalon suunnittelija haluaa ehkä tehdä kiusaa kaikille väriallergisille aikuisille. In your face ja spläts - tuossa lelu sisustussilmäsi inhoksi. 


Tietenkin mun täytyy niellä mun ja puisen soman parkkitaloni kokema tappio. Sopeudun tilanteeseen. Enhän minä sillä parkkitalolla leiki. Valitaan siis se, jota mun poikani rakastaa. Se ei ole puinen ja söpö vaan, noh...hyvin erilainen. Ehkä me opitaan tämän parkkitalon kanssa tulemaan toimeen. Ehkä se takaa mulle enemmän kuumaa kahvia ja peffan muotoisen kolon sohvaan. Kuvaa mulla ei nyt ole siitä riemastuksesta, koska se parkkitalo tekee vielä pitkää matkaa mummolasta lastenhuoneeseen. Ensijärkytys on nyt läpikäyty, joten toivotamme sinut tervetulleeksi värikäs, massiivinen parkkitalo. 

Kohtalontovereita? Pliis.

p.s Siluettiverstaan palikat on arvottu. Voittajalle on laitettu sähköpostia! 

lauantai 24. joulukuuta 2016

Hanaa joulua!

Mielikuva lopputuloksesta oli toinen. Toisaalta ehkä tämä kuva vastaa parhaiten sitä todellisuutta. Ei mene niin kuin mielikuvissa aina tämä elämä taaperon kanssa. Kuvaan vaadittiin muutama pipari ja ihanan joulun tilalle saimmekin "hanaa joulua". Lopulta sekin oli vain hana oulu. Ihana kuitenkin. 

Rauhallista joulua kaikille! 


torstai 22. joulukuuta 2016

Kyllästynyt ainaiseen luumuhilloon? - Joulutortut Aurajuustolla nam.

Mä rakastan joulutorttuja. Niitä voisi helposti vedellä yksinään sen puoli kiloa kylmän maidon kanssa. Meillä tänä jouluna kaikki tekee vähän jotain ruokaa joulupöytään. Lähes kädettömänä kokkina otin ilolla vastaan suuren vastuutehtävän pipareista ja tortuista. Piparit ostin valmiina, mutta torttujen kanssa päätin vetää överiksi. 

Luumuhillo on hyvää, mutta perinteisten luumutorttujen seuraksi kaipasin jotain ihan erilaista. Mun järjenjuoksu meni kutakuinkin näin: Piparit + sinihomejuusto = hyvää. Sinihomejuusto + joulutorttu? Aurajuusto ♥ saksanpähkinä & päärynä. Joo.

Se oli siis sillä selvä. Joulupöytään tänä vuonna pääsevät myös tortut päärynällä, Aurajuustolla ja saksanpähkinällä. Ei ehkä kedon kauneimpia, mutta aivan törkysen hyviä!





Jos luit ylläolevan kappaleen nää ei ehkä tule yllätyksenä... Tarvitset nimittäin:

  • päärynää 
  • aurajuustoa (2 pkt mikäli vahingossa syöt ensimmäisen paketin, niin kuin mä. Mies pyöräytteli silmiään, että miten muka voi vahingossa syödä, mutta vannon niin se meni.)
  • saksanpähkinää
  • valmista torttutaikinaa 


Läiskit ainekset päällekkäin ja paistat. Voilà!

Minkälaisia joulutorttuja te ootte tehneet? 

    tiistai 20. joulukuuta 2016

    KonMatu: vinkit (muka) siistimpään kotiin

    Siivoaminen lapsiperheessä on kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan. Täyskaaokseen vaaditaan esimerkiksi vain yksi taapero, koira ja loskasää. Tai oikeastaan, ihan miten päin tykkää ajatella - yksi laiskempi (tai siis paremmin priorisoiva) äitikin riittää. Juuri kun kuvittelen olevani valmis siivousurakasta on taapero tyhjentänyt kenkähyllyn ja eteisen kaapin suurinpiirtein kymmenessä sekunnissa. Mitä sitä turhaan niitä uudestaan nostelemaan, jos vain odotan 18 vuotta? Ehkä tämä tästä.


    Millä sitten helpottaa kotona vallitsevaa kaaosta? Listasin alle melkein pettämättömät vinkit (muka) siistimpään kotiin. Tahratonta kotia näillä vinkeillä et saa, mutta aidan alittaminen on ainakin helpompaa.


    1. Suihkulasta

    Pikkulegoja ja palikoita lattia täynnä? Ei hätää. Ota avuksi suihkulasta! Sillä voi vetää roinat yhteen kasaan. Kasan voi esimerkiksi piilottaa "siivoan myöhemmin" -laatikkoon, sohvan alle tai jaksamisen mukaan järjestellä tavarat oikeisiin paikkoihin. Suihkulastalla saa myös lattioilla pyörivät pikkukivet ja pölypallerot lastattua yhteen nurkkaan. Nämä roskat voi imuroida tai piilottaa maton alle. Tästä saa myös hauskan leikin, kun lapsi uudestaan ja uudestaan innostuu roskakasan levittämisestä ympäriinsä. 


    2. "Siivoan myöhemmin" -laatikko 

    "Siivoan myöhemmin" -laatikko on ihan mun lemppari. Laatikkoon voi laittaa kaikki epämääräiset tavarat joille ei löydy kunnollista paikkaa. Kulkee myös nimellä roinalaatikko. Yhtä hyvinhän ne voisi heittää kierrätykseen tai roskiin, kun vaan saisi aikaan. Laatikko on korvaamaton apu pikasiivouksessa, jolloin kaiken lattioilla pyörivän sälän voi piilottaa laatikkoon myöhempää tarkempaa siivousta varten. Meillä on myös "siivoan myöhemmin" -pusseja ja joskus virassa toimi kokonainen vaatehuone. Marituksen aloitettuani meidän vaatehuone on nykyään siisti, mutta se onkin toistaiseksi ainoa huone joka sitä on. "Siivoan myöhemmin" -laatikon voi puolivuosittain tyhjentää suoraan roskikseen. Harvemmin sinne eksyy mitään, mitä todella kaipaa.



    3. Lapsityövoima

    Mikäs sen parempi leikki kuin siivousleikki! Lapsen hyödyntäminen siivouksen apuna tukee mun empiirisen tutkimuksen mukaan äidin mielenterveyttä, ainakin joskus. Taaperon mielestä imurointi on ihan parasta ja ainakaan mä en pistä vastaan. Välillä lasta kannattaa rohkaista myös liikuttamaan imuria pelkän virnistelyn ja sen kanssa seisoskelun sijaan. Astianpesukoneen tyhjennys käy nopeasti ja ergonomisesti äidin selkää säästellen kun lapsi ojentelee tiskit kaappiin laitettavaksi. Toisinaan astianpesukone tyhjentyy myös kuin itsestään likaisista astioista, käy tyhjänä tai pesee leikkikattiloita, legoja tai mitä nyt ikinä taapero keksii sinne sujauttaa huomaamatta.


    4. Kosteyspyyhkeet

    Koska kosteuspyyhkeet käy kaikkeen, oon kirjoittanut aiheesta ihan kokonaisen postauksen. Kosteuspyyhesiivous on helppoa! Niillä voi pyyhkiä taaperon korvista varpaisiin, puhdistaa lattian, pyyhkiä pölyt ja niin edelleen. Lista on loputon.


    5. Älä ole kotona

    Sotkua kotona? Lähde tekemään jotain kivaa kodin ulkopuolelle. Pois silmistä, pois mielestä.


    6. Sulje silmäsi

    Jos yllä mainittu keino ei ole mahdollinen, myös pelkästään silmien sulkeminen auttaa unohtamaan sotkun. Parhaimmillaan silmien sulkeminen sotkulta johtaa päiväuniin.


    7. Laske vaatimustasoa

    Tahrattomaan kotiin pyrkiminen kannattaa unohtaa. Meillä siisteystasoksi riittää se, ettei tarvitse hävetä maanrakoon asti jos oven taakse ilmestyy vieraita. Mielummin vähän sotkuisempi koti ja iloisempi mieli.


    8. Ole armollinen

    Jos kotona on yrityksistä huolimatta aina vaan sotkuista, koita olla itsellesi armollinen. Siivoaminen on ikuisuusprojekti, jossa ei koskaan tule valmista. Välillä kannattaa vaan nostaa kädet ilmaan ja todeta, että parempaakin tekemistä on. Siivota joudut koko elämäsi, mutta lapset on pieniä vaan hetken.



    Kuinka teillä pidetään koti siistimpänä?

    p.s kestosuosikki aihe...

    maanantai 19. joulukuuta 2016

    Kun äidin ja lapsen mieltymykset yhdistetään - Siluettiverstas & arvonta

    Varmaan aika moni ensimmäistään odottava äiti on luonut mielessään sellaisia kauniita mielikuvia tulevaisuudesta. Mun yksi hassuista ajatuksista oli se, minkälaisia leluja ostan lastenhuoneeseen leikittäviksi. Ajattelin, että ostan vain ja ainoastaan sisustukseen sopivia leluja, sellaisia suloisia vaaleansinisiä. Ei mitään riemunkirjavia kolmella kielellä huutavia patterikammotuksia. 

    No kuinkas kävikään? Nyt meillä on nurkat täynnä kaikenlaisia hirvityksiä, jotka pitävät meteliä ja aiheuttavat toisinaan ahdistusta väriallergikolle. Yleensä ne kaikista kovaäänisimmät ja rumimmat lelut ovat suurimmassa suosiossa tai sitten kaikki ne, mitkä ei oikeastaan edes ole leluja niin kuin esimerkiksi tietokoneen näppäimistö. Eipä siinä, kunhan lapsi tykkää.


    Tutustuin juuri Siluettiverstaan tuotteisiin sattumalta ja voi kuinka mä ihastuin. Mies nosteli kulmiaan kyseenalaistaen, kun kerroin että tällaiset rakennuspalikat meille nyt vaan tarvitaan ja piste. Vai niin... Koskaan aikaisemmin en ole ollut leluhankinnoista näin innoissani, koska normaalisti se tarkoittaa vain lisää krääsää ja melua. Nämä palikat kestävät äidin katseen ja pääsevät varmasti useasti leikittäväksi. Yksi meidän pienen jätkän lempparipuuhista on nimittäin rakentaminen (ja tuhoaminen). Palikat ja legot kasautuvat korkeiksi torneiksi, jotka kaadetaan huudon ja naurunremakan säestyksellä. 

    Metsäläiset-rakennuspalikkasetti ilahduttaa sekä äitiä että lasta. Supersuloiset rakennuspalikat näyttävät kauniilta kaaokselta lastenhuoneen lattialla. Jos on muitakin värikranttuja, niin nämä voi tilata myös tilaustyönä haluamallaan värillä. Meidän palikkasetistä jätettiin kokonaan musta väri pois. 




    Rakennuspalikkasettiin kuuluu 26 palikkaa, jotka on tehty käsityönä suomalaisesta männystä. Lisäksi mukaan tulee kangaskassi palikoiden säilytykseen. Siluettiverstaalla on myös erilaisia sisustustuotteita lastenhuoneeseen ja kaikki käsin tehtyjä. Kannattaa kurkistaa valikoima!




    Nyt sullakin on mahdollisuus voittaa Siluettiverstaan palikoita. 

    Arvottavana on 13 palikan setti ilman lelupussia. 

    Arvontaan voit osallistua kertomalla kommentilla kenen leikkeihin palikat pääsisivät. Lisäarvan saat seuraamalla blogin Facebook-sivua tai kirjautumalla lukijaksi. Kerro oletko yhdellä vai kahdella arvalla mukana. Muista myös laittaa mukaan toimiva sähköpostiosoite. Osallistumisaikaa 25.12 klo 21 saakka. Arpaonnea! 


    Eikö olekin söpöjä?

    *Yhteistyö

    perjantai 16. joulukuuta 2016

    5 vuotta elämästäni

    Paljon on tapahtunut viimeisen (reilun) viiden vuoden aikana. 

    Opiskelin aikanaan pari hassua kurssia restonomina. Lopetin siinä vaiheessa kun koulun tiskivuoro odotti. Ei ollutkaan mun juttu. Hain uudestaan kouluun omalta tuntuvan jutun perään. Sain kirjeen neljännestä varasijasta. Seuraava kirje kertoi, että koulupaikka olisikin mun. Musta tuli uudestaan opiskelija. Ennen koulun alkua keikistelin Miss Bikini kisassa. Finaalikarsinnan jälkeen mies oksensi mun laukun päälle. Erosin ja maksoin sen jälkeen älytöntä vuokraa kaksiosta yksinäni. Vietin villin sinkkukesän. Baari-iltojen jälkeen istuin suihkussa ja söin siskonmakkarakeittoa. Sitten ostin koiran seurakseni. Pentuna se söi kakkaansa öisin. 

    Muutin yksiöön, jonka alakerran mummo kutsui mua murukaksi ja seurasi kerrostalon elämää ovisilmästä. Kerran se kertoi, että oli käynyt ovien takana yöllä kuuntelemassa, että kuka pesee pyykkiä. En ollut minä, en myöntänyt ainakaan. Tein paljon töitä opiskeluiden ohella. Myin työkseni alusvaatteita ja hampurilaisia, aikamoinen combo eikö? En tosin yhtäaikaa, mutta lupaan, että jos joku viitsisi yhdistää nämä, niin ostaisin alusvaatteeni hampurilaisia syöden oikein mielelläni. Yövuorossa tilitin työkaverille, kuinka miehet on ihan paskoja. Siihen työkaveriin mä sitten ihastuin ja rakastuin.

    Parin kuukauden seurustelun jälkeen me ahtauduttiin yhdessä sinne mun yksiöön. Tavaraa oli ihan liikaa, mutta elämä oli mukavaa. Iltaisin me istuttiin parvekkeella, poltettiin tupakkaa ja käytiin pitkiä keskusteluja. Me käytiin ulkona syömässä ja risteiltiin kavereiden kanssa. Koulutyöt stressasi välillä, jonka takia kärsin univaikeuksista. Lääkäri määräsi ensitöikseen lääkkeitä. Unilääkkeiden myötä aloin kertomaan tarinoita miehelleni unissani. Rakensin kerran tuoleja pienten miesten kanssa. Lopetin unilääkkeet ja stressikin loppui. 

    Kun yksiö kävi liian ahtaaksi ja alakerran mummo liian ahdistelevaksi me muutettiin kaksioon. Sen kaksion seinänaapurina asui mies, joka huusi päivisin puhelimeen. Vessassa istuessa pystyi kuulemaan, kuinka se puhui salaliittoteorioista ja valtion huijauksista. Se vessa oli niin pieni, että miehen polvet osui pesukoneeseen. Seinät oli myrkyn vihreät ja vessanpönttö meni tukkoon niin usein, että putkimies kävi tutuksi. 

    Sitten mä tulin raskaaksi. Muutettiin taas. Muutettiin sillä viikolla kun poika syntyi. Asuttiin siinä asunnossa hetki, kunnes oli pakko muuttaa pois. Taas. Siellä oli sisäilman kanssa ongelmia. Mulla ei kulkenut hengitys. Harmitti, koska asunnosta oli merinäköala (jos seisoi varpaillaan ja katsoi teollisuustornin ylitse nenä parvekkeen lasissa). Onni onnettomuudessa me saatiin asunto, jota nykyään kutsumme kodiksi. Täällä me asutaan - äiti, isi ja taapero. Minä, se työkaveri ja meidän poika. Ja sitten tuo koira, joka ei onneksi enää syö kakkaansa.


    Terveydenhoitajaopinnot on nyt paketissa. Tänään astelin terveyskeskukseen opiskelijan leima otsalta pyyhittynä. Istuin päivystävän sairaanhoitajan huoneeseen. Ja kyllä jännitti. Päivän päätteeksi huomasin, että kyllä mä pärjään ja ihan hienostikin vielä. Paras oli se fiilis, että hitto mulle vielä maksetaan palkkaa tästä. 

    Näin on hyvä. Oikeastaan tosi hyvä. Plus viis vee näyttää vaan paremmalta. 

    p.s mulla on tukkakriisi ja näköjään ollut viimeiset viisi vuotta.

    torstai 15. joulukuuta 2016

    DIY: Vaippakakku kaikella kimaltavalla ja ihanalla

    Mä oon intohimoinen vaippakakkujen askartelija. Näiden tekeminen on niin kutkuttavaa, koska saa syyn hipelöidä vauvaroinaa ja voi keksiä kaikkia erilaisia koristeita kakkua kaunistamaan. Viime viikolla juhlittiin rakasta ystävää ja vatsassa kasvavaa kummilasta. Sukupuoli on mysteeri, joten vaippakakku ei ollut ihan perinteisen värinen.



    Kakun sisälle piilotin muutaman yllärin, kuten tutteja ja harsoja. Rullasin vaipat kolmen paketeiksi yksittäisten sijaan. En nimittäin tätäkään kakkua suunnitellessa muistanut ostaa kuminauhoja, joiden avulla vaippojen rullaus olisi ollut huooomattavasti nopeampaa. Vähän piti venkslata, että sain vaipat rullattua niin, ettei kaikki värikkäät kuviot näkyisi. Vaippoja kului melkein yhden ison Liberon paketin verran. Kakkua pystyssä pitää folion pahvirulla. 


    Koristeisiin saisin menemään vaikka kuinka paljon rahaa, niin ihanaa tuo suunnitteleminen on. Löysin hopeisia lehtiä ja perhosia kukkakaupasta euron kappalehintaan. Nauhat, sulat ja pitsin ostin askarteluliikkeestä. 







    Mitäs tykkäätte? :)

    keskiviikko 14. joulukuuta 2016

    Kakku vauvajuhliin ensikertalaiselta

    Meillä oli ystävän vauvajuhlat lauantaina. Mä lupauduin leipomaan kakun. Aika uhkarohkea veto naiselta, joka ei ole eläessään leiponut kakkupohjaa itse. Kyllä mä leipoa osaan, yleensä, mutta kakkupohjat on aina ennen olleet kaupan hyllyltä. Mulla oli upea visio siitä minkälaisen kakun teen. Sellainen oikein korkea ja näyttävä kakku, joka maistuu tietysti ihan sikahyvältä. Koristeiden teko ei voi olla vaikeaa? 


    Harmi kun mulla ei tullut tähän sellaista välivaihekuvaa. Noudatin ohjetta ihan pilkulleen ja olin oikeesti tyytyväinen siihen, että aijai kohta syödään herkkukakkua. No mitä uunista tuli ulos? Helvetin pannukakku. Soitin illalla itku kurkussa ja kiroillen äidilleni, kun kokovitunkakkuonihanpaska kakkua ei saa mitenkään leikattua kolmeen osaan niin kuin ohjeessa. 

    Sain jollain ilveellä pannukakkuni leikattua juuri puoliksi, joten sain kakkuun edes vähän korkeutta. Myöhemmin tajusin, että mulla oli isompi kakkuvuoka kuin ohjeessa, joten ei ihme että se oli ohut. Kinuskikissan ohjeessa oli myös ihanat täytteet kakulle, mutta koska mä oon tällainen aidan alittaja, ostin kaupan valmista suklaamoussea kakun väliin. Sitähän en tietty kahvipöydässä kehdannut paljastaa, mutta nyt on tämäkin rikos sitten julki. 

    Luojan kiitos sokerimassalle, jolla sain peitettyä ruskean lettuni, heh ruskea lettu hehe. Yritin ensin tehdä jollain netistä löytyneellä ohjeella neilikoita kakun päälle, mutta arvata saattaa ei ne oikein onnistuneet kun ei ollut sopivaa muottia. Kerran ostetun leivontalehden ilmaislahjana tulleet kukkamuotit oli nyt hyödyllisiä ja kukista tuli ihan suloisia. Käytin vaaleanpunaista ja vaaleansinistä sokerimassaa, joita sekoitin kukkia tehdessä. Isommat kukat kuivuivat yön yli kuppikakkuvuoissa muotoonsa.  Päälle kakku sai vielä viirin, joka on kyhätty kahden pillin väliin paperista ja siimasta. 

    Ensimmäiseksi sokerimassakakuksi tää on ihan jees, tai niin kuin kahvipöydässä sitten jurosti totesin, ettei ainakaan ollut pahaa. Suklaamoussea suosittelen kaikille aidan alittajille ja pohjakin oli aika nopeatöinen. Vauvajuhlien sankari kysyi josko tekisin heille ristiäiskakun. Öö apua. Täytyy alkaa harjoittelemaan muullakin kuin valmismoussella. 

    Suklaakakun ohje Kinuskikissalta. Suklaamousse kaupasta. Pidemmät hermot - ostetaan, kiitos! 



    tiistai 13. joulukuuta 2016

    Yksi helppo raskaus, kaunis synnytys ja tyytyväinen vauva, kiitos!

    Nykyään kahden aikuisen järkevät keskustelut muustakin, kuin siitä onko kakkavaippaa tänään vaihdettu tai mitä ruokaa tehdään huomenna, on harvinaisia. Eilen oli yks tämmönen harvinainen hetki. Juteltiin miehen kans pitkään siitä, mitä toivotaan tulevaisuudelta ja mikä pelottaa. Jonkinnäköinen pikaterapiahetki käytiin siinä keskenämme myös kun juteltiin menneestä raskausajasta ja siitä minkälainen prinsessatautinen marisija mä silloin olin, ja siis tietysti - oli mieskin mun mielestä, koska tasavertainen parisuhde. Ihan pönttösuteja molemmat. 


    Jos tulevaisuus menisi niin kuin toivomme me saataisiin joskus yönsä nukkuva ja tyytyväinen vauva. Tämän tulevaisuusvauvan odotusaika olis helppo ja hehkua täynnä. En olisikaan vaativa, ahdistunut ja miehen takataskuissa roikkuva maanvaiva. Mies ei olisi tämän maanvaivan mielestä ärsyttävä syy mykkäkouluun. Se ei joutuisi koskaan olemaan mahan ja pitsataksin numeron välissä, koska mun himot painottuisivat pelkästään vihannesosastolle.

    Tulevaisuusvauvan synnytys olisi voimauttava kokemus, iha semmonen aistillinen retki naiseuteen ja elämään noin niinku ylipäätään. Ei eläimellistä huutoa ammeessa. Vauva syntyisi parilla ponnistuksella ja nauraisin pelkästään onnesta, ei mitään hysteeristä. Ei peiliä sängyn alapäädyssä tällä kertaa. Ei mitään saatanallisia kokemuksia. Kätilön ei tarvitsisi komentaa ryhdistäytymään. Kaikki olis vaan mukavia eikä missään mitään pukam..eiku. 

    Vauva-aika sujuisi mukavasti. Kaksi menisi siinä missä yksi. Parisuhde säilyisi yhtä onnellisena ja oltaisiin niin terveitä kuin tähänkin asti.

    Ikäeroksi tulisi jotain juuri sopivaa uhman ja itsenäisyyden väliltä. Täydelliset paita ja peppu, mutta riittävän omatoimisia peppuja. Vaan täydellistä ikäeroa, onko sellaista?

    Tulevaisuudessa rahaa olisi omaan kotiin. Tulevaisuus toisi mukanaan pysyvyyden ja luvan vähän juurtua paikoilleen. Parhaimmillaan turvaverkko pysyy lähellä. 

    Yhden vauvan perusteella on prosenttien valossa oikeasti tosi huono tehdä mitään johtopäätöksiä vauvoista yleisesti, mutta tässä jutussa se kokemus nyt vaan painaa kaikista eniten. Miksi vauvat on niin ihania, sisarussuhteet tärkeitä ja iso perhe unelmana, vaikka ne vauvat on myös ihan kamalia, sisarussuhteet elämää vaikeuttavia ja iso perhe liian monen synnytyksen takana?

    Siinä missä ensimmäinen sai alkunsa tunteella, seuraavaa pohditaan puhtaasti järjellä. Ehkä, koska tää naiivi ensiodottaja vaaleanpunaisten lasien takaa on kokenut todellisuuden rytinällä. Kaikessa ihanuudessaan tulevaisuus jännittää ihan kamalasti. Entä jos kaikesta tuleekin vaikeaa? Vaaleanpunaiset lasit on edelleen silmillä, mutta ne on ihan pirun huurussa. Vähän silleen haparoiden eteenpäin mennään kai? 


    Mitä sä toivot tulevaisuudelta? 

    maanantai 5. joulukuuta 2016

    3+1 tärkeintä asiaa vauvavuotena - Millä äitiydestä OIKEASTI selviää

    Oon aikaisemmin kirjoittanut yhtä sun toista listausta siitä, mitkä on tärkeitä juttuja vauvavuotena ja muutenkin helpottavat arkea. Meidän vauvavuosi on takanapäin. Se tänään oikeasti konkretisoitui mulle kun vaihdoin meidän hoitopöydän ja pienen kasan vauvaroinaa suklaalevyyn. Meillä ei ole vauvaa, enkä näe enää syytä pyöritellä nurkissa tavaroita, joiden tulevaisuudesta ei ole selvyyttä vielä meidän perheessä. Muutenkin esimerkiksi tulpaton vauvan kylpyamme on ihan nounou -listalla seuraavalla kierroksella.

     


    Kun sain suklaalevyn tänään käteeni vaihtokaupassa (joka oli mun mielestä tosi onnistunut), tajusin että tuo suklaalevy tiivisti kääreisiinsä mun koko puolitoista vuotta äitinä. 250 grammaa puhdasta rakkautta laskettiin käteeni kun avasin oven tuntemattomalle hoitopöytää kaipaavalle. Jos ei lasketa sitä ilmeistä, eli miestä yhdeksi äitiyden kantavaksi voimaksi, niin yksi tärkeä apuri ja helpotus on kyllä suklaa. Tietysti kaikki rilut, releet ja oheistarvikkeet helpottaa arkea, mutta mitkä asiat oikeasti pitivät mut tolpillaan (vai saako sanoa järjissään) vauvavuotena? 

    Mitä ilman en olisi selvinnyt? 




    1. Suklaa

    Sukulaiset ja ystävät olivat ilmeisesti kaukaa viisaita kun lappasivat kasseittain suklaata synnärille. Suklaata kului ja kuluu edelleen. Mies juuri eilen sanoi, ettei tiedä yhtä toista pahaa suklaamonnia ku mä ja en väitä vastaan. Vaihdoinhan tavaravuorenkin suklaaseen.

    2. Kahvi

    Meidän taaperon yksi ensimmäisistä sanoista oli "tahvi" eli kahvi, joten tarvitseeko tätä selittää enempää? Univelkaa helpotti kofeiini. Edelleen vaikkei univelka olekaan mahdoton, taapero herättää meidät vetämällä hihasta (tai tukasta) ja kutsumalla kahvin keittoon. 

    3. Äitiystävät

    Äitiyden myötä oon saanut paljon uusia tärkeitä ystäviä. Yhden sydänystävän tapasin blogin kautta ja muutaman naapurista. Yhden syntyvälle murulle saan kunnian olla kummi - ihan mahottoman siistiä! On ihanaa kun nämä naiset ymmärtävät. Kun lapsi heittäytyy kaupan lattialle huutamaan, riittää vain yksi vaihdettu katse ja hymähdys. Kyllä nämä tiedetään, tuttu juttu. Ja tiedättehän sen, ettei äitien kanssa tavatessa koskaan asiat mene niin kuin kuviteltu. Joka ikinen kerta kun nähdään yhden maman kanssa jommankumman lapsi nukkuu, kiukuttelee, huutaa, itkee, niskakakkaa, tai mitä nyt ikinä voi keksiä. Nykyään meidän pojat vaan villitsee toisiaan ja se siitä rauhallisesta kahvihetkestä, hyvä yritys äidit. Yksi katse riittää.




    + 1. Vaunut

    Jos nyt joku kunnollinen ostoskin pitää mainita, niin ehdottomasti vaunut. Meillä on Gessleinin F6 ja Moweo Magrot, joista oikeastaan nykyään aktiivisesti on käytössä vain Gessleinit. Vaunut ovat pakoväline pois todellisuudesta. Arjen kaaosta, pään sisäistä ahdistusta ja päälle puskevaa "nukahdan seisaalleen ja silmät auki"-tilaa pääsee pakoon kun pakkaa vauvan vaunuihin ja pistää tassua toisen eteen. Me kierrettiin paljon kirppiksiä kun Leo oli nyytti. Mitä vähemmän kotona vietti aikaa, sitä vähemmän tarvitsi ahdistua sotkusta, joka oli olemassa vaikka "eihän vauvat tee muuta kun nukkuu, syö ja kakkaa"

    Mitä ilman sä et olisi selvinnyt tai et selviäisi?