Kaksplus.fi

torstai 30. maaliskuuta 2017

Häähullu pääsi kaasoksi - täydellinen juhlamekko löytyi

Myönnän olevani vähän häähullu. Omat häätkin on ajatuksen tasolla melkein suunniteltu. Ainoa ongelma on, ettei mua ole vielä kosittu. Jaksan pirttihirmuilla omalle miehelleni, että sormus olis kiva. Lieneekö syy sen puuttumiseen pirttihirmuilussa vai hääbudjetin kauhistelussa? No ei kai. Voisin heittää tähän jonkun äitylivitsin, että kun meillä nyt on toi yhteinen lapsi niin se ei enää pääse pakoon. Sit semmonen hullunkiiltohymy päälle. Kai hääkuumetta voi potea siinä missä vauva- tai asuntokuumetta? 

Olin tosi otettu kun Nea (Kädenjälkiä sydämessä) kysyi, että tuunko kaasoksi. Vastasin, että tahdon ja aloin jo mielessäni haaveilemaan polttareista ja häistä. Häitä juhlitaan heinäkuussa. Polttareiden suunnittelu on jo käynnissä ja Nealle oon luvannut ainakin hautausmaan haravointia ja teekeksien leivontaa. Jos villiinnytään niin voidaan käydä vaikka opastetulla kierroksella museossa. Niin kun mä nyt oikeasti paljastaisin meidän suunnitelmia.

Tämä kerroskakku ei ole the mekko. 
Käytiin mekkomatkalla Tallinnassa joku aika sitten. Tallinnan Dresshouse on 10 minuutin tuktuk-matkan päässä satamasta. Siis se pyörähommeli jos tiedätte, kai sille joku kunnollinen nimikin on? Me tingittiin kahdenkympin kiskurihinta taskuista löytyneeseen 12 euroon ja yhteen pastilliin. Dresshouse oli täynnä upeita mekkoja monessa eri värissä ja mallissa. Morsiamen toivomuksen mukaisesti valittiin vaaleansinisiä mekkoja sovitukseen. Nea itse osti tuon kuvassa olevan tummansinisen mekon kun siihen niin ihastui. Sovitin niistä miljoonasta sovituskoppiin raahatusta mekosta kahta joista toinen oli aivan täydellinen. Sen jälkeen ei enää edes huvittanut sovittaa muita.



Koska kauppa meni lauantaina klo 16 kiinni ja me oltiin siellä jo muutenkin reilusti yliaikaa, niin jäi kunnolliset kuvat ostetusta mekosta päällä ottamatta. Tässä kuitenkin kuva mun litistetystä etuvarustuksesta yhtä kokoa liian pienessä mekossa. Itse otin tästä mekosta S koon, kuvassa se liian pieni XS. Normaalisti käytän XS tai S kokoisia vaatteita. Tämä mekko kustansi 85e. Moni mekko oli tätäkin paljon halvempi. Esimerkiksi maksimekkoja sai 40 eurolla, joka on jo tosi halpa hinta hienosta ja laadukkaan tuntuisesta mekosta. 

Jos mekon ostaminen on yhtään ajankohtaista niin suosittelen kurkkaamaan Dresshousen valikoiman. Dresshouselta voi myös tilata netistä mikäli risteily ei houkuta. Netissä ei tosin taida olla kaikki mallit esillä. Jos se jonkun ostopäätöksiin vaikuttaa, niin tämä ei ole yhteistyö.

*Kuvat Nean kamerasta 

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Bloggaajia ja niiden muksuja + linkki arvontaan

Jos lukee Kaksplussan verkostoblogeja, on saattanut jo lukea meidän lauantaisesta hulabaloosta. Oltiin Vantaan Viihdekeskus Flamingon Naurusaaressa viettämässä päivää lapsinemme. Hiukkasen jännitettiin kuinka päivä tulee menemään, olihan paikalle tulossa reilu parikymmentä äitiä lapsineen. Lapset kun tunnetusti aiheuttavat kaaosta ja meteliä pienemmässäkin porukassa. Puhumattakaan sitten näistä kälättävistä ihanista naisista. 

Itse oon ollut nyt vuoden verran Kaksplussan verkostossa ja ehtinyt jo tutustua valtaosaan nimen alla bloggaavista. Vaikka aivan kaikkia en ollut tavannutkaan kasvotusten, tuntuivat kaikki silti tutuilta blogien ja yhteisten viestittelyjen takia. On huikeeta kuinka hyviä ystäviä niin monesta on jo tullut. Parhaimman muikin Nean kaasoksikin pääsin. 


Meillä oli oma huone varattuna, jonne oli katettu lapsien makuun sopivia naposteltavia; nakkeja, lihapullia, salaattia ja kaikennäköisiä herkkuja. Olin positiivisesti yllättynyt kuinka kivasti ruokaa riitti koko päiväksi vaikka meitä oli kuutisenkymmentä syömässä. Lapset kävivät syömässä aina kun leikeiltänsä malttoivat. 



Leon lemppareita puistossa taisivat olla salibandyn pelaaminen, autolla ajaminen ja päättömästi sinkoileminen muiden perässä. Ei siihen lapsen onneen näköjään vaadita suuria juttuja. Naurusaari on siitä kiva, ettei se ole mahdottoman iso paikka. Helposti sitä ajattelisi, että enempi parempi. Tässä se on mielestäni kuitenkin positiivinen juttu ettei tilaa ole halleittain. Vaikka juoksinkin pitkälti joka hetki Leon perässä, hetkeksi aloilleen istahtaminen ei huolettanut, koska paikalta näki missä pellavapää oikein viipottaa. Sen verran helppoa tämä oli kyllä vanhempana, että varmasti menemme uudestaan. 



Yhteistyökumppaneiden avulla koottu goodie bag oli tällä kertaa suunnattu enemmän nimenomaan lapsille. Kassista löytyi paljon tavaraa vauvoille esimerkiksi Ainulta. Leo ihastui eniten Ainun pupuun ja Lelupuun helistimeen. 


Cloetan patukat ja Hyvinvoinnin tavaratalolta saadut herkut tuli syötyä melkein heti, jonka takia kuvissa on kauniisti käärepaperit.  


Itse tykästyin Minionesin pieneen termosmukiin, joka pillin ja robottikuosin takia on suunnattu ehkä enemmän nimenomaan tuolle mun pojalleni, mutta josta aamukahvi maistui vallan mainiosti. 





Pikkunorsulta saadut kortit pääsevät seinälle heti kun keksin mihin ne laitetaan, kuivashampoo on jo käytössä ja Kiddown lippis odottaa keväisempiä säitä. 



Oot niin ihanan neuvolakorttikotelo pääsee uuteen kotiin, koska kyseinen ihanuus löytyy meiltä jo. Kurkkaa arvonta Instagramin puolelta @10plussan



keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Semmonen supermutsimainen olo.

Viime päivinä... 


  • Ollaan ulkoiltu ja uitu kurassa. 
  • Käytiin perhekerhossa.
  • Tavattiin kavereita ja pidin Noshin kutsut kohtalaisella menestyksellä.
  • Käytiin sukujuhlissa.
  • Kävin drinksuilla (okei ketä mä huijaan), siis kaljalla ystävien kanssa. Heilutin peppua ku Suomen valkoisin latino, koska omasta mielestäni osaan sen kolmen kaljan jälkeen tosi hyvin.
  • Ollaan tehty paljon juttuja Leon toivomuksien mukaan. Käytiin paistamassa makkaraa, ajelemassa ratikalla ja katsomassa laivoja.  
  • Syötiin Hesessä ja kiillotin kehääni tilaamalla piltilleni miniporkkanat.
  • Kiukuteltiin yhdessä. Leo heittäytyi parkkipaikalla x-asentoon ja taas se naapuri, joka aina todistaa nämä hetket käveli ohi. Joka kerta.


  • Valo on antanut ihan uutta puhtia. Oon siivonnut paljon, joka on melkoisen poikkeuksellista. 
  • Oon tehnyt suklaan vastapainoksi lounaaksi salaattia jo usemman kerran, joka on poikkeuksellista sekin. 
  • Kuumeilen vauvaa, koska elämä on nykyään niin hitsin helppoa. 
  • Siirrettiin Leo juniorisänkyyn ja se on mennyt enemmän kuin hyvin. Yöt ovat kokonaisia ja poika tepsuttelee itse meidän makuuhuoneeseen. 


  • Leo puhuu ja matkii  aivan hulluna. Tällä viikolla ollaan todistettu ihan liikaa kirosanoja. Leon käsitys vitsistä on "saatanasaatana" ruuhkabussissa tai "kakka haisee" julkisessa vessassa. Eh.
  • Ollaan paistettu lettuja kahtena peräkkäisenä iltana, koska kyllähän se nutella nyt johonkin täytyy käyttää... 
  • Ollaan käyty vaunulenkeillä. Osasyynä ne letut.
  • Käytiin kirppiksellä enkä ostanut yhtään mitään.
  • Ollaan piiretty ja maalattu.
  • Oon laulanut Pii pii pikkuista lintua ja Metrolla mummolaan lauluja ihan liian monta kertaa.

Viimeiseen viikkoon on mahtunut ihan älyttömästi kaikkea kivaa. Ihmettelen, että mistä tämä kaikki into ja energia nyt oikein irtoaa. Ehkä se on tuo aurinko ja kokonaiset yöt? Päiväuniakaan en ole tarvinnut entisenlailla. Tältäkö se tuntuikin, kun saa riittävästi unta?! Loppuviikosta luvassa on tiedossa lounastreffit, päiväristeily Tallinnaan ja blogikirppis Espoon Kauppa&Galleria Tallissa! Koitan saada vielä blogin puolelle kuvailtua mitä blogikirppikselle on lähdössä myyntiin. En oikein tiedä vielä itsekään...

Mitä teidän viikkoon kuuluu? 

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Nosh hurmasi

Tiedättekö mikä on ihanan helppoa? No se kun joku tuo sun kotiisi vaatteita, joita saat hipelöidä ja sovittaa ihan kaikessa rauhassa. Helpoutta verottaa se, jos mukaan sekoitetaan esimerkiksi viisi taaperoikäistä lasta, jotka hiljenevät vain sadaosasekunneiksi maissinaksukulhon äärelle. Meillä oli tänään Noshin vaatekutsut ja vaikka viinipullo olikin sulassa sovussa pillimehujen kanssa viilentymässä, niin seuraavaksi coolerista löytyy kyllä vain viinipulloja. Ihan vaan, koska se on helpompaa. Lapset ja shoppailu..


Kotikutsuina nää oli meidän kotona ensimmäiset, muttei varmastikaan viimeiset. Tarjottavat olivat pääosin kaupan pakastealtaan antia ja lapsiin uppoavia naposteltavia. Klara kirjoitti just blogiinsa vinkkejä onnistuneisiin kotikutsuihin, joka kannattaa käydä lukemassa jos omat kutsut kiinnostaa. Noshin edustajat löytyvät täältä. Meillä vaatteita kävi esittelemässä Sini Helsingistä. (Kiitos!) 


Vaatteet ja lapset veivät keskittymisen mennessään sen verran mallikkaasti, että mulla unohtui kameran käyttö melkein kokonaan. Kahvin muistin keittää vasta kun osa vieraista oli jo lähtenyt kotiin ja osa tarjottavista unohtui jääkaappiin. Semmonen kätevä emäntä. Noh, ehkä ensi kerralla paremmin tai sitten vaan tähän ominaiseen tyyliin. 


Tilasin itselleni collegemekon, joutsenkuosisen t-paidan ja tottahitossa vielä legginsit samasta kuosista pikkutyypille. Jottei liian oudoksi menisi, niin voidaan nyt sitten pukeutua tiimiasuun myös oman äitini kanssa. Samistelua kolmessa sukupolvessa, jees! Noshia meiltä ei ole entuudestaan ollenkaan. Tuntuivat ainakin todella laadukkailta ja kuulemani mukaan ovatkin sitä. Minkälaisia kokemuksia teillä on Noshista? 


p.s ... Ja koska tässä postauksessa on niin huonot kuvat niistä vaatteista, jotka mut hurmasi niin Noshin sivuilla voi käydä kurkkimassa taaaai sitten odottaa tän mammabloggaajan loistavia asukuvia, jotka on todennäköisesti otettu kameran itselaukaisimella. 

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Valmistujaisjuhlat - terkkari, prinsessa ja krapulainen

Eilen juhlittiin mun valmistumista terveydenhoitajaksi. Huhhuijaa. Onneksi se urakka on nyt takana. Todistus näyttää ihan hyvältä ja Valviraltakin tuli lippulappuset siitä, että ihan oikeasti olen ammattiini valmistunut vaikka se edelleen tuntuukin vähän hassulta. Toistaiseksi kokopäivätyö saa odottaa. Satunnaiset keikat terveysasemalla riittävät vielä.






Aloitettiin päivällä sukulaisten kesken ja lopeteltiin yö ystävien kanssa. Tarjottavana meillä oli lohikeittoa, joka on sellainen sukujuhlaruoka meidän perheessä. Illaksi panostettin alkoholiin ja ruokapuoli koostui lähinnä naposteltavasta ja Lidlin pakastealtaan valikoimasta.






Päällä mulla oli jokaiselle aidolle prinsessalle sopiva tyllihame New Yorkerista ja illaksi vaihdoin mustan kynähameen. 




Illan tapahtumista ei nyt sattuneista syistä ole erityisen edustavia kuvia. Käytiin vähän huojumassa Helsingin yössä, koukattiin Mäkin kautta kotiin ja mä nukahdin taksiin. Ihanat juhlat, mutta ei kiitos vähään aikaan uudestaan. Nyt mä käyn vielä torkkumaan ennen kuin poika palautuu mummolasta ja sitten täytyy varmaan vähän heiluttaa moppia.  


keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Helppo ja tooodella hyvä naposteluleipä

Mä oon tosi hyvä napostelemaan. Mies tänään viimeksi huomautti, että voisi pitää intervention mulle suklaan syömisestä. On väliintulon aika ja tämä leipä sopii siihen väliin mainiosti. Ainekset on simppelit. Varioida pystyy hyvin esimerkiksi eri siemenillä tai jos hulluksi heittäytyy niin vaikka pähkinällä. 

Tää on niin kuin näkkäriä, muttei kuitenkaan aivan yhtä rouskuvaa. Tänään tehtiin napoleipää toista kertaa tällä viikolla pojan kanssa. Söisin helposti pellillisen ihan yksinään, mutta ehkä ihan hyvä jakaa herkuistaan vähän muillekin. Parhaimmillaan voin kanssa!


6 dl kauraleseitä
4 dl vettä
0,5 dl öljyä
1,5 dl auringonkukansiemeniä 
0,5-1,5 tl suolaa (oman maun mukaan)

Ainekset sekaisin ja sen jälkeen ohuelti leivinpaperin päälle pellille. Uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia. Ta-daa!